Radonimuri – milloin tarvitaan ja miten toimii
Radonimuri alentaa sisäilman radonpitoisuutta imemällä maaperän ilmaa alapohjan alta. Opas radonimurin toimintaan, tehoon, hintaan, asennukseen ja huoltoon.
Radonimuri on sähkökäyttöinen puhallin, joka tehostaa radonpitoisen ilman poistamista rakennuksen alapuolelta. Laite on keskeinen osa aktiivista radonpoistojärjestelmää ja tarjoaa tehokkaan ratkaisun erityisesti korkeisiin radonpitoisuuksiin. Tässä artikkelissa käsitellään radonimurin toimintaperiaatetta, asennusta, valintaa ja huoltoa.
Mikä on radonimuri ja miten se toimii
Radonimuri, jota kutsutaan myös radonpuhaltimeksi, on sähkömoottorilla toimiva puhallin, joka luo alipaineen rakennuksen alapuolelle. Tämä alipaine estää radonpitoisen ilman kulkeutumisen maaperästä sisätiloihin ja ohjaa sen sen sijaan putkiston kautta ulos rakennuksesta.
Radonimurin toimintaperiaate on yksinkertainen. Puhallin asennetaan radonputkistoon, tyypillisesti poistoputkeen tai sen yhteyteen. Kun puhallin käy, se imee ilmaa putkistosta ja luo näin alipaineen alapohjan alle. Radonpitoinen ilma virtaa tämän alipaineen vaikutuksesta keräilyputkiin ja edelleen poistoputken kautta ulos rakennuksesta.
Radonimurin teho ilmaistaan tyypillisesti kahdella suureella: ilmavirralla ja paineentuotolla. Ilmavirta kertoo, kuinka paljon ilmaa puhallin siirtää aikayksikössä, yleensä kuutiometreinä tunnissa. Paineentuotto puolestaan kertoo, kuinka suuren paine-eron puhallin kykenee tuottamaan, mikä on tärkeää pitkissä tai mutkikkaissa putkistoissa.
Sopiva ilmavirta ja paineentuotto riippuvat putkiston koosta ja pituudesta, alapohjan täyttökerroksen läpäisevyydestä ja maaperän ominaisuuksista. Mitoitus kannattaa jättää radonkorjauksiin perehtyneelle ammattilaiselle, joka voi mitata alapohjan alle syntyvän alipaineen asennuksen yhteydessä.
Radonimurin sähkönkulutus on suhteellisen pieni. STUK:n mukaan puhaltimen teho on tyypillisesti 50–100 wattia, mikä vastaa suunnilleen perinteisen hehkulampun kulutusta. Jatkuvassa käytössä tämä tarkoittaa noin 440–880 kilowattituntia vuodessa, eli sähkön hinnasta riippuen tyypillisesti noin 60–150 euroa vuodessa.
STUK:n mukaan radonimurilla saavutetaan tyypillisesti 60–90 prosentin alenema sisäilman radonpitoisuuteen, ja ammattilaisen asentaman järjestelmän kustannukset ovat yleensä noin 3 000–5 000 euroa. Jos talossa on valmiina radonputkisto, pelkän puhaltimen lisääminen alentaa pitoisuutta tyypillisesti 70–90 prosenttia.
Milloin radonimuri tarvitaan
Radonimuri ei ole välttämätön kaikissa tilanteissa. Monissa tapauksissa passiivinen radonputkisto, jossa ilman virtaus perustuu luonnollisiin fysikaalisiin ilmiöihin, riittää alentamaan radonpitoisuuden hyväksyttävälle tasolle. Radonimuri tarvitaan tyypillisesti silloin, kun passiivinen järjestelmä ei tuota riittävää tulosta.
Korjausrakentamisessa, eli kun rakennuksessa ei ole valmista radonputkistoa, radonimuri on yleensä ensisijainen ratkaisu. Imupiste porataan betonilaatan läpi laatan alla olevaan täyttökerrokseen, ja puhallin tuottaa tarvittavan alipaineen. Ilman puhallinta tällainen jälkikäteen tehty imupiste toimii harvoin riittävästi.
Korkeat radonpitoisuudet edellyttävät yleensä aktiivista radonpoistoa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1044/2018) mukaan asuntojen radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä. Mikäli radonpitoisuus ylittää viitearvon selvästi, passiivinen järjestelmä ei useinkaan riitä laskemaan pitoisuutta sen alle. STUK:n mukaan passiivinen radonputkisto alentaa pitoisuutta tyypillisesti 20–60 prosenttia.
Tiivis maaperä vaikeuttaa passiivisen järjestelmän toimintaa. Savipitoisessa tai muuten tiiviissä maaperässä ilman liikkuminen on hitaampaa, mikä heikentää passiivisen järjestelmän tehoa. Radonimuri pystyy tuottamaan riittävän alipaineen myös tiiviissä maaperässä.
Rakennuksen sijainti vaikuttaa passiivisen järjestelmän toimivuuteen. Suojaisassa paikassa sijaitsevassa rakennuksessa tuulen vaikutus poistoputken päähän on vähäisempi, mikä heikentää passiivista ilman vaihtoa. Vastaavasti lämpötilaerot sisä- ja ulkoilman välillä ovat pienempiä kesällä, mikä vähentää luonnollista vetoa.
Uudisrakentamisessa radonputkisto rakennetaan tyypillisesti aluksi passiivisena järjestelmänä, johon on kuitenkin valmius radonimurin lisäämiselle. Tällöin poistoputkeen varataan sähköliitäntä ja riittävä tila puhaltimelle. Jos radonmittaus osoittaa, että passiivinen järjestelmä ei riitä, radonimuri voidaan lisätä helposti.
Radonimurin valinta ja mitoitus
Radonimurin valinnassa on huomioitava useita tekijöitä, jotta puhallin sopii käyttökohteeseen ja toimii tehokkaasti. Väärän kokoinen tai tyyppinen puhallin voi olla tehoton tai aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja ongelmia.
Putkiston halkaisija määrittää, minkä kokoinen puhallin tarvitaan. Radonimurit on suunniteltu tiettyyn putkikokoon, tyypillisesti 110 tai 160 millimetrin putkiin. Puhaltimen on sovittava putkiston liitäntöihin, tai tarvitaan sovitteita.
Tarvittava ilmavirta riippuu rakennuksen alapohjan pinta-alasta ja maaperän radonpitoisuudesta. Suurempi pinta-ala ja korkeammat pitoisuudet edellyttävät suurempaa ilmavirtaa. Tavalliseen omakotitaloon riittää yleensä pienitehoinen radonpuhallin, kun täyttökerros on läpäisevä.
Paineentuotto on tärkeä erityisesti tiiviissä maaperässä ja pitkissä putkistoissa. Mikäli maaperä on tiivistä savea tai putkisto on pitkä ja mutkikas, tarvitaan puhallinta, jonka paineentuotto on riittävä voittamaan virtausvastus.
Äänentaso on huomioitava puhaltimen sijoituksen yhteydessä. Vaikka nykyaikaiset radonimurit ovat melko hiljaisia, ne tuottavat jonkin verran käyntiääntä. Mikäli puhallin sijoitetaan asuintilojen läheisyyteen, kannattaa valita erityisen hiljainen malli.
Energiatehokkuus vaikuttaa käyttökustannuksiin pitkällä aikavälillä. Modernit radonimurit ovat tyypillisesti energiatehokkaita, mutta eroja mallien välillä on. EC-moottorit ovat yleensä AC-moottoreita energiatehokkaampia.
Säädettävyys voi olla hyödyllinen ominaisuus. Joissakin radonimurimalleissa tehoa voidaan säätää portaattomasti tai portaittain. Tämä mahdollistaa tehon optimoinnin tarpeen mukaan ja voi säästää energiaa.
Puhaltimen käyttöikä vaihtelee mallin ja käyttöolosuhteiden mukaan, ja jatkuvassa käytössä se on tyypillisesti vuosia, usein yli kymmenen vuotta. Valmistajan ilmoittama käyttöikä ja takuu kannattaa tarkistaa hankinnan yhteydessä.
Radonimurin asennus
Radonimurin asennus on tyypillisesti osa laajempaa radonkorjaushanketta, jossa asennetaan koko radonpoistojärjestelmä. Puhallin voidaan kuitenkin lisätä myös olemassa olevaan passiiviseen järjestelmään, mikäli se osoittautuu riittämättömäksi.
Puhaltimen sijoituspaikka on tärkeä päätös. Radonimuri voidaan sijoittaa joko sisätiloihin, ullakolle tai rakennuksen ulkopuolelle. Kullakin sijoituspaikalla on omat etunsa ja haittansa.
Sisätiloissa, esimerkiksi teknisessä tilassa, puhallin on helposti saavutettavissa huoltoa varten. Sisätilassa puhallin on myös suojassa sääolosuhteilta. Haittapuolena on mahdollinen melu asuintiloissa ja se, että mahdollinen vuoto putkistossa voisi päästää radonia sisäilmaan.
Ullakolla puhallin on suojassa mutta silti kohtuullisen helposti saavutettavissa. Ullakkosijoitus on yleinen ratkaisu, koska se ei häiritse asuintiloja ja mahdolliset vuodot putkistossa eivät aiheuta radonin pääsyä asuintiloihin.
Ulkona, esimerkiksi seinälle asennettuna, puhallin ei aiheuta meluhaittaa sisätiloissa. Ulkoasennuksessa on kuitenkin huomioitava sääsuojaus ja pakkaskestävyys. STUK:n mukaan ankarina talvina poistoputkeen ja puhaltimeen voi kertyä jäätä, joten toimintaa kannattaa seurata erityisesti kovilla pakkasilla.
Sähköliitäntä tehdään yleensä kiinteänä asennuksena. Puhallin kytketään suoraan sähköverkkoon, tyypillisesti omalla sulakkeellaan. Kiinteät sähkötyöt teetetään sähköalan ammattilaisella.
Asennuksen yhteydessä on varmistettava, että puhallin toimii oikeaan suuntaan eli imee ilmaa maaperästä ja puhaltaa sen ulos. Väärään suuntaan asennettu puhallin pahentaisi ongelmaa puhaltamalla ilmaa maaperään.
Radonimurin huolto ja käyttöikä
Radonimurin huoltotarve on suhteellisen vähäinen, mutta säännöllinen tarkkailu on tärkeää toimintavarmuuden varmistamiseksi. Hyvin huollettu puhallin toimii luotettavasti koko käyttöikänsä ajan.
Toiminnan seuranta on tärkein huoltotoimenpide. Puhaltimen käyntiä kannattaa tarkkailla säännöllisesti kuuntelemalla sen käyntiääntä. Poikkeava ääni, kuten kolahtelu tai vinkuminen, voi viitata laakerin kulumiseen tai muuhun vikaan.
Monet nykyaikaiset radonimurit sisältävät hälytysjärjestelmän, joka ilmoittaa puhaltimen pysähtymisestä. Hälytys voi olla äänimerkki, merkkivalo tai joissakin malleissa jopa etävalvontamahdollisuus.
Suodattimen puhdistus tai vaihto voi olla tarpeen joissakin malleissa. Kaikissa radonimureissa ei ole suodatinta, mutta mikäli sellainen on, se tulisi tarkistaa ja tarvittaessa puhdistaa tai vaihtaa valmistajan ohjeiden mukaisesti.
Poistoputken pään tarkistus kuuluu järjestelmän yleiseen huoltoon. Poistoputken pään tulee olla vapaa esteistä, kuten lehdistä, linnunpesistä tai lumesta. Tukos poistoputkessa heikentää koko järjestelmän toimintaa.
Käyttöiän loppupuolella puhallin voi heikentyä asteittain, mikä näkyy ilmavirran pienenemisenä. Tämä voidaan havaita radonpitoisuuden mittauksella tai ilmavirran mittauksella.
Puhaltimen vaihto on suhteellisen yksinkertainen toimenpide. Uusi puhallin asennetaan vanhan tilalle samaan liitäntään. Vaihdon yhteydessä on hyvä tilaisuus päivittää energiatehokkaampaan tai hiljaisempaan malliin, mikäli sellaisia on tullut markkinoille.
Radonimurin tehon varmistaminen
Radonimurin toimivuus ja tehokkuus varmistetaan mittaamalla sisäilman radonpitoisuutta. Mittaus on ainoa luotettava tapa todeta, että järjestelmä toimii ja radonpitoisuus on hyväksyttävällä tasolla.
STUK:n mukaan korjauksen onnistuminen tarkistetaan uudella radonpurkkimittauksella, joka kestää vähintään kaksi kuukautta. Mittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana, jotta tulosta voidaan verrata viitearvoon.
Mikäli radonpitoisuus on yhä korkea asennuksen jälkeen, järjestelmää voidaan tehostaa useilla tavoilla. Puhaltimen tehoa voidaan nostaa, mikäli kyseessä on säädettävä malli. Voidaan myös lisätä imupisteitä eri puolille alapohjaa. Joissakin tapauksissa tehokkaampi puhallin voi olla tarpeen.
Ilmavirran mittaus on toinen tapa arvioida järjestelmän toimivuutta. Mittaus voidaan tehdä poistoputkesta erikoislaitteilla. Ilmavirran tulisi olla suunnilleen puhaltimen ilmoitetun tehon mukainen huomioiden putkiston aiheuttama vastus.
Säännöllinen seuranta on tärkeää myös pitkällä aikavälillä. Uusintamittaus on hyvä tehdä muutaman vuoden välein sekä silloin, kun rakennuksessa tehdään merkittäviä muutoksia alapohjaan tai ilmanvaihtoon. Näin havaitaan, jos järjestelmän teho on heikentynyt.
Radonimurin ja passiivisen järjestelmän vertailu
Radonpoistojärjestelmän valinnassa on usein kysymys siitä, riittääkö passiivinen järjestelmä vai tarvitaanko aktiivinen järjestelmä radonimurilla. Kummallakin ratkaisulla on omat etunsa ja käyttökohteensa.
Passiivinen järjestelmä on yksinkertaisempi ja edullisempi. Siinä ei ole sähkölaitteita, jotka voisivat rikkoutua, eikä käyttökustannuksia. Passiivinen järjestelmä toimii luotettavasti vuosikymmeniä ilman huoltoa. Haittapuolena on rajallinen teho, joka riippuu sääolosuhteista.
Aktiivinen järjestelmä radonimurilla on tehokkaampi ja ennustettavampi. Puhallin tuottaa tasaisen alipaineen riippumatta sääolosuhteista. Aktiivinen järjestelmä soveltuu tilanteisiin, joissa radonpitoisuus on korkea tai passiivinen järjestelmä on osoittautunut riittämättömäksi.
Kustannusten osalta ero on kohtuullinen. Puhaltimen lisääminen valmiiseen passiiviseen radonputkistoon on selvästi edullisempaa kuin kokonaan uuden radonimurijärjestelmän asentaminen, jonka kustannukset ovat STUK:n mukaan tyypillisesti 3 000–5 000 euroa. Sähkökustannukset ovat tyypillisesti noin 60–150 euroa vuodessa, ja puhaltimen uusiminen käyttöiän päättyessä on suurin huoltokustannus.
Joustavuuden kannalta hybridiratkaisu on usein järkevä. Järjestelmä rakennetaan aluksi passiivisena, mutta siihen varataan valmius radonimurin lisäämiselle. Tällöin voidaan ensin kokeilla, riittääkö passiivinen järjestelmä, ja lisätä puhallin vain tarvittaessa.
Yleisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja
Radonimurin käytössä voi ilmetä erilaisia ongelmia, joista useimmat ovat ratkaistavissa suhteellisen helposti. Tässä käsitellään yleisimpiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.
Puhallin ei käynnisty. Syynä voi olla sähkökatko, sulakkeen laukeaminen tai puhaltimen vika. Tarkista ensin sähkönsyöttö ja sulakkeet. Mikäli sähkö on kunnossa, puhallin on viallinen ja vaatii korjauksen tai vaihdon.
Ilmavirta on heikko. Syynä voi olla tukos putkistossa, suodattimen tukkeutuminen tai puhaltimen heikkeneminen. Tarkista poistoputken pää ja mahdollinen suodatin. Mikäli nämä ovat kunnossa, puhallin voi olla kulunut ja vaatia vaihtoa.
Radonpitoisuus on yhä korkea. Järjestelmän teho voi olla riittämätön tai alapohjassa on vuotokohtia, joista radon pääsee sisään. Lisää imupisteitä, tehosta puhallinta tai tiivistä vuotokohdat.
Melu häiritsee. Puhallin voi olla liian äänekäs tai sen sijoituspaikka on huono. Vaihda hiljaisempaan malliin tai siirrä puhallin kauemmas asuintiloista. Tärinänvaimennus voi myös auttaa.
Kondenssivettä kertyy putkistoon. Lämmin sisäilma voi tiivistyä kylmässä poistoputkessa, erityisesti talvella. Varmista, että putkisto on kallistettu siten, että vesi valuu pois eikä jää seisomaan putkeen.
Yhteenveto
Radonimuri on puhallin, joka imee radonpitoista ilmaa alapohjan alta ja johtaa sen ulos. STUK:n mukaan se alentaa sisäilman radonpitoisuutta tyypillisesti 60–90 prosenttia, ja valmiin radonputkiston aktivointi puhaltimella 70–90 prosenttia. Ammattilaisen asentaman järjestelmän kustannukset ovat tyypillisesti 3 000–5 000 euroa, ja 50–100 watin puhaltimen sähkökulut noin 60–150 euroa vuodessa. Toimivuus todetaan vähintään kahden kuukauden radonmittauksella syys–toukokuussa, ja puhaltimen käyntiä kannattaa seurata säännöllisesti.
Asumisen, asuntokaupan ja remonttien työkalut samassa paikassa
Luo maksuton tili ja pääset hyödyntämään työkaluja ja kilpailutuksia, jotka auttavat tekemään parempia päätöksiä ja säästämään rahaa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka paljon radonimuri kuluttaa sähköä? STUK:n mukaan radonimurin puhaltimen teho on tyypillisesti 50–100 wattia. Vuositasolla tämä vastaa noin 440–880 kilowattituntia eli sähkön hinnasta riippuen tyypillisesti noin 60–150 euroa.
Aiheuttaako radonimuri melua? Nykyaikaiset radonimurit ovat yleensä melko hiljaisia, ja äänitaso vaihtelee malleittain. Sijoittamalla puhallin ullakolle tai tekniseen tilaan meluhaitta asuintiloissa jää vähäiseksi.
Kuinka usein radonimuri tulee vaihtaa? Käyttöikä riippuu puhaltimen laadusta ja käyttöolosuhteista, ja jatkuvassa käytössä se on tyypillisesti vuosia, usein yli kymmenen vuotta. Säännöllinen toiminnan seuranta auttaa havaitsemaan ajoissa, milloin vaihto on tarpeen.
Voiko radonimurin asentaa itse? Radonimurin asentaminen osana laajempaa radonkorjausta edellyttää yleensä ammattilaista. Kiinteät sähköliitännät teetetään sähköalan ammattilaisella. Puhaltimen lisääminen olemassa olevaan valmiusliitäntään voi joissain tapauksissa onnistua omatoimisesti, jos sähköliitäntä on valmiina.
Mitä tapahtuu, jos radonimuri lakkaa toimimasta? Mikäli radonimuri pysähtyy, radonpitoisuus alkaa nousta sisätiloissa. Pitoisuus ei kuitenkaan nouse välittömästi vaaralliselle tasolle, vaan nousu tapahtuu asteittain. Puhaltimen korjaus tai vaihto on hyvä tehdä kohtuullisessa ajassa.
Lue myös
- Radonputkisto – toiminta ja asennus
- Radonkorjauksen kustannukset
- Radonmittaus kotona
- Radonin raja-arvot Suomessa
- Radonin terveysriskit