Radon kellaritiloissa ja maanvastaisissa tiloissa
Kellaritiloissa ja maanvastaisissa tiloissa radonpitoisuudet ovat usein muuta taloa korkeampia. Lue, miten radon mitataan ja torjutaan kellaritiloissa.
Kellaritilat ja maanvastaiset tilat ovat erityisen alttiita korkeille radonpitoisuuksille, koska ne ovat suorassa kosketuksessa maaperään usealta suunnalta. Radon kulkeutuu maaperästä näihin tiloihin paitsi lattian, myös seinien kautta. Tässä artikkelissa käsitellään radonin erityispiirteitä kellaritiloissa ja maanvastaisissa tiloissa sekä keinoja pitoisuuksien hallintaan.
Miksi radonpitoisuudet ovat korkeita kellaritiloissa
Kellaritiloissa radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin rakennuksen ylemmissä kerroksissa. Tämä johtuu useista fysikaalisista tekijöistä, jotka vaikuttavat radonin kulkeutumiseen ja kertymiseen näissä tiloissa.
Kellarin seinät ja lattia ovat suorassa kosketuksessa maaperään, mikä tarjoaa radonille laajan pinta-alan kulkeutua sisätiloihin. Kun radon kulkeutuu rakennukseen vain alapohjan kautta, kosketuspinta-ala maaperään on rajallinen. Kellaritiloissa kosketuspinta-ala voi olla moninkertainen.
Kellaritilat sijaitsevat rakennuksen alimmassa kerroksessa, jossa rakennuksen alipaine maaperään nähden on tyypillisesti suurin. Lämmin sisäilma nousee ylöspäin ja poistuu yläosista, jolloin alaosiin syntyy alipaine, joka imee maaperän ilmaa sisään. Radon sekoittuu sisäilmaan eikä sen painavuus sinänsä selitä pitoisuuseroja, vaan ratkaisevaa on radonin kulkeutuminen maaperästä.
Kellaritilojen ilmanvaihto on usein puutteellinen. Monet kellaritilat ovat huonosti tuuletettuja, mikä estää radonin laimentumisen raikkaalla ulkoilmalla. Heikko ilmanvaihto johtaa radonin kertymiseen ja pitoisuuksien nousuun.
Kellaritilojen radonpitoisuudet voivat olla selvästi korkeampia kuin saman rakennuksen ylemmissä kerroksissa, ja ero voi olla moninkertainen. Tämä korostaa kellaritilojen radonmittauksen ja -torjunnan tärkeyttä erityisesti silloin, kun tiloja käytetään oleskeluun.
Maanvastaisten tilojen erityispiirteet
Maanvastaiset tilat tarkoittavat tiloja, joiden lattia tai seinät ovat suorassa kosketuksessa maaperään. Tällaisia tiloja voivat olla kellaritilojen lisäksi rinnetalojen alakerrat, maanvaraiselle laatalle rakennetut tilat sekä erilaiset tekniset tilat ja varastot.
Rinnetaloissa maanvastaisten tilojen määrä ja sijainti vaihtelevat rakennuksen sijoittumisen mukaan. Tyypillisesti rinteen puoleinen seinä on kokonaan tai osittain maanvastainen, kun taas vastakkainen seinä voi olla avoin. Tällainen rakenne luo erityisiä haasteita radonin torjunnalle, koska radon pääsee kulkeutumaan sisään useasta suunnasta.
Maanvaraiselle laatalle rakennetut tilat ovat yleisiä nykypäivän rakentamisessa. Vaikka lattia on ainoa maanvastainen pinta, radon pääsee kulkeutumaan sisään tehokkaasti, mikäli laatta ei ole riittävän tiivis. Betoni ei ole täysin kaasutiivis materiaali, ja radon kulkeutuu sen läpi diffuusion sekä rakojen ja halkeamien kautta.
Tekniset tilat ja varastot ovat usein maanvastaisia, ja niiden ilmanvaihto voi olla heikko. Vaikka näissä tiloissa ei oleskella jatkuvasti, korkeat radonpitoisuudet voivat levitä niistä muihin tiloihin ilmavirtojen mukana.
Radonmittaus kellaritiloissa
Kellaritilojen radonmittaus on tärkeää erityisesti silloin, kun tiloja käytetään asuin- tai oleskelutiloina. Mittaus antaa tietoa siitä, onko radonpitoisuus tasolla, joka edellyttää toimenpiteitä.
STUK suosittelee radonmittausta kellaritiloissa erityisesti, jos tiloja käytetään säännölliseen oleskeluun. Tyypillisiä tällaisia tiloja ovat kellarikerroksen asuinhuoneet, harrastehuoneet, kotitoimistot ja kuntosalit. Varastotiloissa mittaus ei ole yhtä kriittistä, mikäli tiloissa oleskellaan vain satunnaisesti.
Mittaus suoritetaan samalla periaatteella kuin muissakin tiloissa. Säteilyturvakeskuksen (STUK) ohjeiden mukaan radonmittauspurkki pidetään huoneessa vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme, mittauskaudella 1.9.–31.5. Mittauspurkki sijoitetaan noin metrin korkeudelle lattiasta, esimerkiksi hyllylle tai pöydälle.
On suositeltavaa tehdä mittaus erikseen kellaritiloissa ja ylemmissä kerroksissa. Tämä antaa kokonaiskuvan radonpitoisuuksien jakautumisesta rakennuksessa. Kellaritilojen korkeampi pitoisuus on odotettavissa, mutta mittaus kertoo, kuinka suuri ero on ja tarvitaanko kellaritiloissa erityistoimenpiteitä.
Mittaustulosten tulkinnassa on huomioitava tilojen käyttötarkoitus. Asuntojen radonpitoisuuden viitearvo 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) koskee asuin- ja oleskelutiloja. Varastotiloissa, joissa oleskellaan vain satunnaisesti, altistus jää pieneksi. Työpaikoilla viitearvo on myös 300 Bq/m³, ja työnantajan velvollisuudet on säädetty säteilylainsäädännössä.
Kellaritilojen radonin lähteet
Radon kulkeutuu kellaritiloihin useiden eri reittien kautta. Näiden reittien tunnistaminen auttaa kohdistamaan torjuntatoimenpiteet oikein ja tehostamaan niiden vaikutusta.
Betonilattia on yksi keskeisimmistä radonin kulkeutumisreiteistä. Vaikka betoni vaikuttaa tiiviiltä, se on huokoinen materiaali, jonka läpi kaasut kulkeutuvat diffuusion avulla. Lisäksi betonilaatassa on usein halkeamia ja rakoja, joiden kautta radon pääsee virtaamaan nopeammin.
Lattian ja seinän liitoskohta on tyypillinen vuotokohta. Näissä liitoksissa voi olla rakoja rakenteiden liikkumisen, kuivumiskutistuman tai asennusvirheiden vuoksi. Radon kulkeutuu näiden rakojen kautta tehokkaasti, koska maaperän ja sisäilman välillä on paine-ero.
Maanvastaiset seinät voivat olla merkittävä radonin lähde. Kellarin seinät ovat usein betonia tai kevytbetoniharkkoja, jotka ovat huokoisia materiaaleja. Seinien vedeneristys ei välttämättä ole kaasutiivis, joten radon pääsee kulkeutumaan seinien läpi.
Putkiläpiviennit ja lattiakaivot ovat keskitettyjä vuotokohtia. Näissä kohdissa rakenne on usein epätiivis, ja radon pääsee virtaamaan sisään suhteellisen vapaasti. Erityisesti vanhoissa rakennuksissa läpivientien tiivistys voi olla puutteellinen.
Täyttösora perustusten sisällä voi toimia radonin kulkeutumisreittinä. Sora on hyvin kaasua läpäisevää materiaalia, ja radon voi liikkua sen sisällä laajalla alueella. Tämä tarkoittaa, että radon voi kulkeutua rakennuksen toisella puolella olevasta maaperästä koko alapohjan alle.
Radonin torjunta kellaritiloissa
Kellaritilojen radonin torjunta voi olla haastavampaa kuin tavallisissa asuintiloissa laajemman maanvastaisen pinta-alan vuoksi. Käytettävissä on kuitenkin useita menetelmiä, joita voidaan soveltaa yksin tai yhdessä.
Radonimuri kellaritiloissa
Radonimuri on tyypillisesti yksi tehokkaimmista menetelmistä myös kellaritiloissa. STUK:n mukaan se alentaa radonpitoisuutta yleensä 60–90 prosenttia. Järjestelmässä lattian läpi porataan reikä tai reikiä, joiden kautta imetään radonpitoista ilmaa maaperästä. Imuri luo alipaineen lattian alle, mikä estää radonin kulkeutumisen sisätiloihin.
Kellaritiloissa voidaan tarvita useampia imupisteitä kuin tavallisessa alapohjassa. Tämä johtuu siitä, että radonin kulkeutumisreitit ovat moninaisemmat. Imupisteiden sijoittelu on suunniteltava huolellisesti kattamaan koko kellarin pinta-ala.
Maanvastaisten seinien radonin torjunta voi edellyttää lisätoimenpiteitä. Pelkkä lattian alipaineisuus ei välttämättä estä radonin kulkeutumista seinien läpi. Joissakin tapauksissa radonimu voidaan liittää myös seinien ulkopuolisiin rakenteisiin, kuten salaojajärjestelmään, mutta ratkaisu vaatii asiantuntijan suunnittelun.
Ilmanvaihdon tehostaminen
Ilmanvaihdon tehostaminen on yksi keino alentaa radonpitoisuutta kellaritiloissa. Lisäämällä raitisilman määrää radon laimenee ja sen pitoisuus laskee. Tämä menetelmä soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa radonpitoisuus ylittää viitearvon vain vähän, sillä STUK:n mukaan ilmanvaihtotoimilla on vain poikkeustapauksissa saavutettu yli 50 prosentin alenema.
Kellaritiloihin voidaan asentaa korvausilmaventtiilejä, jotka tuovat raikasta ilmaa sisään. Vastaavasti poistoilmaventtiilit tai puhaltimet poistavat radonpitoista ilmaa. Tasapainotettu ilmanvaihto, jossa tulo- ja poistoilmavirrat ovat tasapainossa, on tehokkaampi kuin pelkkä painovoimainen tuuletus.
On huomattava, että ilmanvaihdon tehostaminen lisää energiankulutusta. Lämmityskaudella lämmitettyä sisäilmaa poistuu ja tilalle tulee kylmää ulkoilmaa, joka on lämmitettävä. Tämä on huomioitava kokonaiskustannuksia arvioitaessa.
Rakenteiden tiivistäminen
Rakenteiden tiivistäminen voi vähentää radonin kulkeutumista kellaritiloihin. Tiivistämällä vuotokohdat radonin pääsy sisätiloihin estyy tai vähenee merkittävästi.
Lattian ja seinän liitoskohdat voidaan tiivistää joustavilla saumausmassoilla. Nämä massat kestävät rakenteiden liikettä ja säilyttävät tiiviyden pitkään. Tiivistystyö on suhteellisen edullinen ja nopea toteuttaa.
Halkeamat ja raot betonilaatassa voidaan paikata erikoislaasteilla tai injektoimalla. Suuremmat halkeamat voivat vaatia laajempaa korjausta. On huomattava, että pelkkä pintakorjaus ei välttämättä riitä, jos halkeama ulottuu laatan läpi.
Putkiläpiviennit ja lattiakaivot tiivistetään tarkoitukseen sopivilla tiivisteillä. Lattiakaivoissa käytetään vesilukkoja, jotka estävät kaasujen virtauksen. Vesilukossa on hyvä olla vettä, jotta se toimii tiivisteenä.
Seinien sisäpuolinen tiivistys voidaan tehdä radontiiveillä pinnoitteilla tai kalvoilla. Nämä estävät radonin kulkeutumisen huokoisen materiaalin läpi. Tiivistyksen on oltava yhtenäinen ja ulotuttava lattiasta kattoon.
Yhdistelmäratkaisut
Usein kellaritilojen radonin torjunta edellyttää useiden menetelmien yhdistelmää. Esimerkiksi radonimuri lattian alla yhdistettynä seinien tiivistykseen ja ilmanvaihdon tehostamiseen voi tuottaa hyvän tuloksen.
Yhdistelmäratkaisun suunnittelu edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä radonin kulkeutumisreiteistä ja tilojen käyttötarkoituksesta. Ammattilaisen tekemä kartoitus auttaa kohdistamaan toimenpiteet oikein ja välttämään turhia kustannuksia.
Kellaritilojen käyttötarkoituksen vaikutus
Kellaritilojen käyttötarkoitus vaikuttaa siihen, kuinka kriittistä radonin torjunta on ja millaisiin pitoisuuksiin tulisi pyrkiä. Eri käyttötarkoitukset edellyttävät erilaista suhtautumista radoniin.
Asuintilat kellarissa
Kellarikerroksen asuintilat, kuten makuuhuoneet ja olohuoneet, edellyttävät samaa radonpitoisuustasoa kuin muutkin asuintilat. Asuntojen viitearvo 300 Bq/m³ koskee myös kellarin asuinhuoneita. Uudisrakentamisessa rakennus suunnitellaan ja rakennetaan niin, ettei radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ylitä 200 Bq/m³.
Asuintiloissa oleskellaan tyypillisesti pitkiä aikoja, mikä korostaa alhaisen radonpitoisuuden merkitystä. Erityisesti makuuhuoneissa, joissa vietetään kolmannes vuorokaudesta, radonaltistus kertyy merkittäväksi ajan myötä.
Harrastetilat ja työhuoneet
Kellarikerroksen harrastetilat, kuten kotitoimistot, kuntosalit ja askarteluhuoneet, ovat tiloja, joissa oleskellaan säännöllisesti mutta ei jatkuvasti. Näissä tiloissa radonpitoisuuden tulisi olla mahdollisimman alhainen, mutta kohtuullinen viitearvon ylitys ei ole yhtä kriittinen kuin asuintiloissa.
Arvioidessa radonin torjunnan tarvetta näissä tiloissa, on hyvä pohtia, kuinka paljon aikaa tiloissa vietetään. Päivittäinen usean tunnin oleskelu edellyttää tiukempaa suhtautumista kuin satunnainen käyttö.
Varastotilat
Varastotiloissa, joissa käydään vain hakemassa tai viemässä tavaroita, radonpitoisuus ei ole yhtä kriittinen. Lyhyt oleskelu ei aiheuta merkittävää radonaltistusta. Tällaisia tiloja ovat tyypilliset kellarivarastot ja tekniset tilat.
On kuitenkin huomattava, että varastotilojen korkea radonpitoisuus voi levitä muihin tiloihin ovien ja ilmavirtojen kautta. Tämä on erityisen tärkeää huomioida, jos varastotila on suorassa yhteydessä asuintiloihin.
Työtilat
Kellaritiloissa sijaitsevissa työtiloissa sovelletaan työpaikkojen radonohjeita. Työnantajalla on velvollisuus selvittää työtilojen radonpitoisuus säädetyissä tapauksissa, esimerkiksi maanalaisissa työtiloissa, ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli viitearvo ylittyy.
Työpaikkojen viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä, sama kuin asunnoissa. STUK:n mukaan viitearvon ylittyessä radonaltistusta alentaviin toimiin on ryhdyttävä viipymättä, ja jos pitoisuutta ei saada korjauksilla viitearvon alle, työnantajan on selvitettävä työntekijöiden radonaltistus.
Kellaritilojen radonin seuranta
Kellaritilojen radonpitoisuutta on hyvä seurata säännöllisesti, erityisesti jos tiloja käytetään oleskeluun tai jos korjaustoimenpiteitä on tehty.
Korjausten jälkeen tehdään seurantamittaus seuraavalla mittauskaudella (1.9.–31.5.), ja mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta. Näin tuloksia voidaan arvioida luotettavasti. Mikäli pitoisuus on yhä korkea, voidaan harkita lisätoimenpiteitä.
Uusintamittaus on hyvä tehdä ajoittain myös silloin, kun tilanne vaikuttaa hyvältä, erityisesti remonttien tai ilmanvaihtoon tehtyjen muutosten jälkeen. Rakenteet voivat muuttua ajan myötä, ja uusia vuotokohtia voi syntyä esimerkiksi halkeamien muodossa. Radonimurin toiminta kannattaa myös tarkistaa säännöllisesti.
Mikäli kellaritilojen käyttötarkoitus muuttuu, on hyvä tehdä uusi radonmittaus. Varastotilasta asuintilaksi muuttaminen edellyttää erityistä huomiota radoniin, koska oleskeluaika tiloissa kasvaa merkittävästi.
Asumisen, asuntokaupan ja remonttien työkalut samassa paikassa
Luo maksuton tili ja pääset hyödyntämään työkaluja ja kilpailutuksia, jotka auttavat tekemään parempia päätöksiä ja säästämään rahaa.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi radonpitoisuus on korkeampi kellarissa kuin ylemmissä kerroksissa? Kellari on suorassa kosketuksessa maaperään usealta suunnalta, mikä tarjoaa radonille laajan pinta-alan kulkeutua sisään. Lisäksi rakennuksen alaosissa alipaine maaperään nähden on tyypillisesti suurin, ja heikko ilmanvaihto kellaritiloissa estää radonin laimentumisen.
Voiko kellaria käyttää asuintilana, jos radonpitoisuus on korkea? Kellarin käyttö asuintilana edellyttää radonpitoisuuden alentamista hyväksyttävälle tasolle. Asuntojen viitearvo 300 Bq/m³ koskee myös kellarin asuinhuoneita. Radonkorjauksella pitoisuus voidaan tyypillisesti alentaa riittävästi.
Miten kellarin radonpitoisuutta voi alentaa? Kellarin radonpitoisuutta voi alentaa radonimurilla, ilmanvaihtoa tehostamalla ja rakenteita tiivistämällä. Usein hyvä tulos saavutetaan näiden menetelmien yhdistelmällä. Ammattilainen voi arvioida, mikä ratkaisu sopii kyseiseen kohteeseen.
Onko kellarivaraston radonpitoisuutta tarpeen mitata? Kellarivaraston, jossa käydään vain satunnaisesti, radonpitoisuus ei ole kriittinen. Mittaus on suositeltavaa, jos varastotila on suorassa yhteydessä asuintiloihin, koska korkea pitoisuus voi levitä muihin tiloihin.
Voiko kellarin radonin torjua ilman suuria remontteja? Joissakin tapauksissa pienet toimenpiteet, kuten rakenteiden tiivistäminen ja ilmanvaihdon tehostaminen, voivat riittää. Korkeiden pitoisuuksien alentaminen edellyttää kuitenkin tyypillisesti radonimurin asentamista. STUK:n mukaan sen kustannus on tyypillisesti noin 3 000–5 000 euroa.
Lue myös
- Radonputkisto – toiminta ja asennus
- Radonimuri – milloin tarvitaan
- Radonkorjauksen kustannukset
- Radonmittaus kotona
- Radonin raja-arvot Suomessa