Radonin raja-arvot Suomessa

Radonin raja-arvot ovat viranomaisten asettamia pitoisuusrajoja, joiden tarkoituksena on suojella ihmisiä liialliselta radonaltistukselta. Suomessa radonille on määritelty viitearvot sekä asunnoille, työpaikoille että uudisrakentamiselle. Tässä artikkelissa käymme läpi voimassa olevat raja-arvot, niiden taustat ja käytännön merkityksen.

Radonin raja-arvojen tausta

Radon on radioaktiivinen jalokaasu, joka syntyy maaperässä uraanin hajotessa. Radon ja sen hajoamistuotteet aiheuttavat säteilyaltistusta hengitysilman kautta. Pitkäaikainen altistuminen korkeille radonpitoisuuksille lisää keuhkosyövän riskiä, minkä vuoksi pitoisuuksille on asetettu raja-arvoja.

Raja-arvojen asettaminen perustuu tieteelliseen tutkimukseen radonin terveysvaikutuksista. Kansainväliset organisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö WHO ja Kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICRP, ovat antaneet suosituksia radonpitoisuuksien rajoittamiseksi. Suomen lainsäädäntö ja viranomaismääräykset pohjautuvat näihin kansainvälisiin suosituksiin.

Lainsäädännöllinen perusta

Suomessa radonin viitearvot perustuvat säteilylakiin (859/2018) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen ionisoivalta säteilyltä suojaamisesta (1044/2018). Säteilyturvakeskus (STUK) toimii valvovana viranomaisena ja antaa ohjeita radonin mittaamisesta ja torjunnasta.

Nykyinen lainsäädäntö pohjautuu EU:n säteilyturvallisuusdirektiiviin (BSS-direktiivi), joka on implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivi asettaa jäsenvaltioille velvoitteen määritellä radonin viitearvot ja toteuttaa toimenpiteitä radonaltistuksen vähentämiseksi.

Asuntojen viitearvot

Olemassa olevissa asunnoissa radonin viitearvo on 300 Bq/m³ (becquereliä kuutiometrissä) vuosikeskiarvona. Tämä tarkoittaa, että mikäli asunnon radonpitoisuus ylittää tämän tason, radonkorjaus on suositeltavaa. Vuosikeskiarvo saadaan STUK:n mukaan kertomalla mittauskaudella 1.9.–31.5. saatu tulos luvulla 0,9.

Viitearvon merkitys

Viitearvo ei ole ehdoton turvallisuusraja, jonka alapuolella radon olisi täysin vaaratonta. Radonin terveysvaikutukset ovat luonteeltaan stokastisia, eli riski kasvaa pitoisuuden kasvaessa ilman selvää kynnysarvoa. Viitearvo on asetettu tasolle, jossa riski katsotaan kohtuulliseksi suhteessa korjaustoimenpiteiden kustannuksiin ja toteutettavuuteen.

Säteilysuojelun periaatteiden mukaan radonpitoisuutta kannattaa alentaa myös viitearvon alittavissa tapauksissa, mikäli se on kohtuullisin kustannuksin mahdollista. STUK:n mukaan pitkäaikainen oleskelu 100 Bq/m³ pitoisuudessa lisää keuhkosyöpäriskiä noin 16 prosenttia, joten myös 100–300 Bq/m³ pitoisuuksien alentaminen voi olla perusteltua.

Pitoisuustasojen luokittelu

Radonpitoisuudet voidaan luokitella seuraavasti:

Alle 100 Bq/m³ – Matala pitoisuus Tällä tasolla radonista aiheutuva säteilyaltistus on vähäistä. Erityisiä toimenpiteitä ei tyypillisesti tarvita, mutta pitoisuuden seuranta on suositeltavaa.

100–200 Bq/m³ – Kohonnut pitoisuus Pitoisuus on kohonnut mutta alle viitearvon. Pitoisuuden alentamista kannattaa harkita, erityisesti jos se onnistuu edullisin keinoin, kuten ilmanvaihtoa säätämällä tai läpivientejä tiivistämällä.

200–300 Bq/m³ – Selvästi kohonnut pitoisuus Pitoisuus lähestyy viitearvoa ja ylittää uudisrakennuksia koskevan arvon. Radonkorjausta kannattaa harkita asumisterveyttä ajatellen.

300–1000 Bq/m³ – Korkea pitoisuus Viitearvo ylittyy. Radonkorjaus on suositeltavaa, ja korjaustoimenpiteiden suunnittelu on syytä aloittaa.

Yli 1000 Bq/m³ – Erittäin korkea pitoisuus Radonkorjaus on suositeltavaa. Toimenpiteet on hyvä toteuttaa ripeästi altistuksen vähentämiseksi.

Uudisrakentamisen vaatimukset

Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³. Tämä johtuu siitä, että uudisrakentamisessa radonin torjunta on helpompaa ja edullisempaa toteuttaa kuin vanhoissa rakennuksissa.

Rakentamismääräykset

Ympäristöministeriön asetukset rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta sekä pohjarakenteista edellyttävät, että radonin torjunta huomioidaan rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa. Rakentamislaki (751/2023) on korvannut maankäyttö- ja rakennuslain 1.1.2025 alkaen, ja sen mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava niin, että sisäilma on terveellinen ja turvallinen.

Uudisrakentamisessa tyypillisiä radonin torjuntamenetelmiä ovat:

• Alapohjan tiivistäminen maaperästä tulevan radonin estämiseksi
• Radonputkiston asentaminen alapohjan alle
• Riittävän ilmanvaihdon varmistaminen
• Rakenteiden läpivientien huolellinen tiivistäminen

Radonputkisto asennetaan usein valmiiksi jo rakennusvaiheessa, vaikka aktiivista radonimuria ei heti tarvittaisikaan. Tämä mahdollistaa radonkorjauksen myöhemmin tarvittaessa ilman suuria rakenteellisia muutoksia.

Rakentamisluvan yhteydessä

Rakentamislain myötä rakennuslupa korvautui rakentamisluvalla. Radonin torjunta esitetään tyypillisesti rakennus- ja pohjarakennesuunnitelmissa, ja kunnan rakennusvalvonta voi edellyttää radonteknisiä ratkaisuja lupaehdoissa. Käytännöt vaihtelevat kunnittain, joten asiasta kannattaa kysyä oman kunnan rakennusvalvonnasta.

STUK:n mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko Suomessa, koska ilman torjuntatoimia viitearvon ylitykset ovat yleisiä. Riskialueilla radonteknisten ratkaisujen suunnittelu on erityisen tärkeää, ja kunnat voivat antaa alueellisia ohjeita.

Työpaikkojen raja-arvot

Työpaikoilla radonpitoisuuden viitearvo on sama kuin asunnoissa, 300 Bq/m³ työnaikaisena vuosikeskiarvona säännöllisessä työssä (yli 600 tuntia vuodessa). Työnantajalla on säädetyissä tapauksissa velvollisuus selvittää työpaikan radonpitoisuus ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi.

Radonaltistuksen seuranta

Jos radonpitoisuus ylittää viitearvon, työnantajan on ryhdyttävä lisäselvityksiin tai pienennettävä radonpitoisuutta. STUK antaa työpaikalle vaatimuksia jatkotoimenpiteistä ja määräajat niiden toteuttamiselle.

Työperäistä radonaltistusta koskeva viitearvo on 500 000 Bq·h/m³ vuodessa (becquerelituntia kuutiometrissä vuodessa). Esimerkiksi 2 000 työtunnilla vuodessa tämä vastaa noin 250 Bq/m³ keskimääräistä pitoisuutta.

Mittausvelvoitteet

STUK:n mukaan työnantajan on mitattava radonpitoisuus, jos:

• työtila sijaitsee osittain tai kokonaan maan alla (koko maassa)
• työtila sijaitsee alueella, jolla aiemmin mitatuista vuosikeskiarvoista vähintään 10 prosenttia ylittää 300 Bq/m³ – näillä alueilla mitataan rakennuksen ensimmäisen kerroksen ja maanalaiset työtilat
• työpaikka on rakennettu harjulle tai muulle hyvin ilmaa läpäisevälle sora- tai hiekkamuodostumalle (koko maassa)
• kyseessä on vesilaitos, jossa vesi on kosketuksissa sisäilmaan.

STUK ylläpitää luetteloa kunnista ja postinumeroalueista, joilla työpaikkojen radonmittaus on pakollinen. Mittausvelvollisuusalueita on erityisesti Etelä-Suomessa, ja luettelossa ovat esimerkiksi Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Lahti ja Jyväskylä. Mittaus tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana vähintään kahden kuukauden ajan STUK:n hyväksymällä mittausmenetelmällä.

Kansainvälinen vertailu

Radonin raja-arvot vaihtelevat eri maissa, vaikka kansainväliset suositukset antavatkin yhteisen viitekehyksen. Seuraavassa vertaillaan Suomen raja-arvoja muiden maiden vastaaviin.

Euroopan unionin suositukset

EU:n säteilyturvallisuusdirektiivin (2013/59/Euratom) mukaan jäsenvaltioiden tulee asettaa sisäilman radonpitoisuuden viitearvo asunnoille ja työpaikoille enintään 300 Bq/m³ tasolle. Suomi on implementoinut direktiivin asettamalla viitearvon tälle tasolle.

Pohjoismainen vertailu

Pohjoismaissa radonin viitearvot ovat samaa suuruusluokkaa, mutta osin Suomea tiukempia. Suomessa asuntojen viitearvo on 300 Bq/m³ ja uudisrakentamisen 200 Bq/m³. Esimerkiksi Ruotsissa asuntojen ja työpaikkojen viitearvo on 200 Bq/m³, ja Norjassa toimenpiteitä suositellaan jo 100 Bq/m³ ylittyessä.

Suomessa asuntojen viitearvo on asetettu EU-direktiivin sallimaan enimmäistasoon, mutta uudisrakentamisessa sovelletaan tiukempaa 200 Bq/m³ arvoa.

WHO:n suositus

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee radonpitoisuuden viitearvoksi 100 Bq/m³. Mikäli tähän ei ole mahdollista päästä, WHO suosittelee korkeintaan 300 Bq/m³ viitearvoa.

WHO:n suositus perustuu tutkimustietoon, jonka mukaan keuhkosyöpäriski kasvaa lineaarisesti radonpitoisuuden kasvaessa. Selvää turvarajaa, jonka alapuolella radon olisi täysin vaaratonta, ei ole pystytty osoittamaan.

Raja-arvojen ylittymisen seuraukset

Viitearvon ylittyminen ei automaattisesti johda viranomaistoimenpiteisiin, mutta se on selvä signaali siitä, että radonkorjaus on suositeltavaa.

Asunnoissa

Omassa käytössä olevan asunnon omistajalla ei yleensä ole lakisääteistä velvollisuutta tehdä radonkorjausta, vaikka viitearvo ylittyisikin. Asuntojen radonpitoisuutta koskevissa kysymyksissä toimivaltainen viranomainen on kunnan terveydensuojelu, joka voi arvioida tilannetta esimerkiksi vuokra-asunnoissa.

Käytännössä radonkorjaus on usein järkevä investointi terveydellisistä syistä. Lisäksi korkea radonpitoisuus voi vaikuttaa asunnon jälleenmyyntiarvoon, sillä ostajat ovat yhä tietoisempia radonista.

Työpaikoilla

Työpaikoilla viitearvon ylittyminen aiheuttaa työnantajalle toimenpidevelvoitteita. Työnantajan tulee:

1. Selvittää radonaltistuksen taso
2. Arvioida mahdollisuudet pitoisuuden alentamiseen
3. Toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet altistuksen vähentämiseksi
4. Seurata radonpitoisuutta ja altistusta

Mikäli radonkorjaus ei ole kohtuullisesti toteutettavissa, työnantajan tulee rajoittaa työntekijöiden oleskeluaikaa tilassa tai järjestää työ muulla tavoin.

Uudisrakentamisessa

Mikäli uudessa rakennuksessa todetaan radonpitoisuuden vuosikeskiarvo yli 200 Bq/m³, kyse voi olla rakennusvirheestä. STUK:n mukaan rakennuttaja voi tällöin vaatia korjausta rakentajalta, ja siksi mittaus kannattaa tehdä ensimmäisen vuoden aikana takuun ollessa voimassa.

Raja-arvojen kehitys tulevaisuudessa

Radonin viitearvot ovat kehittyneet ajan myötä tiukempaan suuntaan: nykyiset arvot tulivat voimaan säteilylain uudistuksen yhteydessä vuonna 2018. Tieteellinen tutkimus radonin terveysvaikutuksista on vahvistanut käsitystä siitä, että myös matalat pitoisuudet aiheuttavat jonkinasteista riskiä.

Mahdolliset muutokset

EU:n tasolla keskustellaan ajoittain raja-arvojen tiukentamisesta. Mikäli EU-direktiiviä päivitetään, tämä voi heijastua myös Suomen lainsäädäntöön.

Suomessa STUK seuraa kansainvälistä kehitystä ja antaa tarvittaessa suosituksia lainsäädännön päivittämiseksi. Viimeaikainen trendi on ollut painottaa radonin torjuntaa erityisesti uudisrakentamisessa, jossa kustannukset ovat pienimmät.

ALARA-periaate

Säteilysuojelussa sovelletaan ALARA-periaatetta (As Low As Reasonably Achievable), eli säteilyaltistus pyritään pitämään niin alhaisena kuin kohtuudella on mahdollista. Tämä periaate koskee myös radonaltistusta.

Käytännössä ALARA-periaate tarkoittaa, että radonpitoisuutta kannattaa alentaa myös silloin, kun viitearvoa ei ylitetä, mikäli korjaus on kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa.

Raja-arvot ja asuntokauppa

Radonin raja-arvot ovat relevantteja myös asuntokaupan yhteydessä. Ostajan on hyvä tietää asunnon radonpitoisuus ennen kaupantekoa.

Myyjän vastuu

Myyjällä ei ole lakisääteistä velvollisuutta teettää radonmittausta ennen asunnon myyntiä. Kuitenkin, mikäli myyjä tietää asunnon radonpitoisuuden olevan korkea, tämä tieto kuuluu tyypillisesti kaupan yhteydessä kerrottaviin asioihin.

Ostajan tietoisuus

Ostajan kannattaa selvittää asunnon radonpitoisuus osana kuntotarkastusta tai pyytää myyjältä mahdollisia aiempia mittaustuloksia. Mikäli mittausta ei ole tehty, ostaja voi teettää mittauksen itse kaupan jälkeen.

Korkea radonpitoisuus ei välttämättä ole este kaupalle, mutta se voi vaikuttaa kauppahintaan. Radonkorjauksen kustannukset voidaan huomioida hintaneuvotteluissa.

Radonmittauksen ja raja-arvojen yhteys

Radonmittaus on ainoa keino selvittää, ylittääkö asunnon tai työpaikan radonpitoisuus viitearvon. Mittaustuloksia verrataan suoraan raja-arvoihin toimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi.

Mittaustulosten tulkinta

Mittaustulos ilmoitetaan keskiarvona mittausjakson ajalta. Mittauskaudella saatu tulos kerrotaan luvulla 0,9, jolloin saadaan arvio vuosikeskiarvosta, ja tätä verrataan viitearvoon 300 Bq/m³. Mikäli vuosikeskiarvo ylittää viitearvon, radonkorjaus on suositeltavaa.

On huomioitava, että radonpitoisuus vaihtelee vuorokauden ja vuodenajan mukaan. Mittauksen on kestettävä vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme, ja se tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana, jotta tulos vastaa mahdollisimman hyvin todellista altistumista.

Mittausepävarmuus

Mittaustuloksiin liittyy jonkinasteinen epävarmuus. Laboratorioanalyysin yhteydessä ilmoitetaan tyypillisesti mittausepävarmuus, joka kuvaa tulosten hajontaa.

Viitearvon rajatapauksissa mittausepävarmuus voi vaikuttaa tulosten tulkintaan. Esimerkiksi tulos 290 Bq/m³ voi epävarmuuden huomioiden tarkoittaa, että todellinen pitoisuus on joko hieman alle tai yli viitearvon.

Usein kysytyt kysymykset

Miksi uudisrakentamisessa on tiukempi raja-arvo kuin vanhoissa asunnoissa? Uudisrakentamisessa radonin torjunta on helpompaa ja edullisempaa toteuttaa suunnitteluvaiheessa. Radonputkisto ja tiivistykset voidaan asentaa rakentamisen yhteydessä pienin lisäkustannuksin. Vanhoissa rakennuksissa vastaavat toimenpiteet ovat usein kalliimpia ja vaativampia.

Onko radon turvallista alle raja-arvon? Raja-arvo ei ole absoluuttinen turvallisuusraja. Radonin terveysvaikutukset kasvavat pitoisuuden kasvaessa ilman selvää kynnysarvoa. Raja-arvo on asetettu tasolle, jossa riski katsotaan kohtuulliseksi. Myös raja-arvon alittavat pitoisuudet kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman alhaisina.

Voiko raja-arvon ylittymisestä saada korvauksia? Raja-arvon ylittyminen ei automaattisesti oikeuta korvauksiin. Asunnon omistaja vastaa tyypillisesti itse radonkorjauksen kustannuksista. Uudisrakennuksissa tilanne voi olla erilainen, mikäli radonkorjauksen puutteet johtuvat rakennusvirheistä.

Lue myös

• Radonmittaus kotona – näin mittaat itse
• Radonin terveysriskit ja altistuminen
• Radon uudisrakentamisessa – vaatimukset ja suojaus

Lähteet

• STUK – Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset
• STUK – Radon työpaikoilla
• STUK – Kunnat ja postinumeroalueet, joissa on työpaikkojen radonmittausvelvollisuus
• Finlex – Säteilylaki (859/2018)
• Finlex – STM:n asetus ionisoivalta säteilyltä suojaamisesta (1044/2018)
• Ympäristöministeriö – Rakentamislaki