Radon uudisrakentamisessa – vaatimukset ja suojaus

Radonin torjunta on olennainen osa nykyaikaista uudisrakentamista. Rakentamista koskevat säädökset edellyttävät radonin huomioimista suunnitteluvaiheesta lähtien, ja oikein toteutetut radonratkaisut ehkäisevät tehokkaasti korkeita sisäilman radonpitoisuuksia. Tässä artikkelissa käymme läpi uudisrakentamisen radonvaatimukset, torjuntamenetelmät ja käytännön toteutuksen.

Lainsäädäntö ja määräykset

Suomessa radonin torjunta uudisrakentamisessa perustuu useisiin säädöksiin ja ohjeisiin. Keskeiset viranomaiset ovat Ympäristöministeriö, Säteilyturvakeskus (STUK) ja kunnan rakennusvalvonta.

Ympäristöministeriön asetukset

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta edellyttää, ettei sisäilmassa ole terveydelle haitallisia määriä fysikaalisia tekijöitä, kuten radonia. Pohjarakenteita koskeva asetus puolestaan edellyttää, että radonriskit otetaan huomioon perustusten suunnittelussa ja toteutuksessa.

STUK:n mukaan uusi asunto suunnitellaan ja rakennetaan siten, että radonpitoisuus ei ylitä 200 Bq/m³. Suunnitteluarvo 200 Bq/m³ on joka on tiukempi kuin olemassa olevien asuntojen viitearvo 300 Bq/m³. Tämä johtuu siitä, että uudisrakentamisessa radonin torjunta on helpompaa ja edullisempaa toteuttaa kuin vanhoissa rakennuksissa.

Rakentamislupaprosessi

Rakentamislain myötä rakennuslupa on 1.1.2025 alkaen nimeltään rakentamislupa. Radontekniset ratkaisut esitetään tyypillisesti rakennesuunnitelmissa, ja kunnan rakennusvalvonta arvioi suunnitelmien riittävyyttä osana lupakäsittelyä ja työnaikaista valvontaa.

Kunnat voivat antaa rakennusjärjestyksessään paikallisia määräyksiä radonin torjunnasta. STUK:n mukaan osa kunnista edellyttää radonturvallista rakentamista rakennusjärjestyksessään, joten paikalliset vaatimukset kannattaa tarkistaa rakennusvalvonnasta.

Rakentamislaki

Rakentamislaki (751/2023) korvasi maankäyttö- ja rakennuslain rakentamista koskevat säännökset 1.1.2025 alkaen. Laki edellyttää, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan niin, että sisäilma on terveellinen ja turvallinen. Radonin torjunta on osa näiden vaatimusten täyttämistä, sillä korkeat radonpitoisuudet voivat aiheuttaa terveyshaittoja asukkaille.

Rakennuspaikan radonriskin arviointi

Ennen rakentamisen aloittamista on tärkeää arvioida rakennuspaikan radonriski. Tämä tieto ohjaa radonteknisten ratkaisujen suunnittelua ja mitoitusta.

Maaperän radontutkimus

Rakennuspaikan maaperästä voidaan periaatteessa mitata radonpitoisuus ja läpäisevyys. STUK ei kuitenkaan suosittele maaperän radonmittauksia yksittäisille tonteille, koska radontorjunta tulee halvemmaksi kuin tontin radonselvitys. Maaperämittauksen tulos ei myöskään kerro luotettavasti, millainen valmiin rakennuksen sisäilman radonpitoisuus on.

Käytännössä radonturvallinen rakentaminen on STUK:n mukaan pääsääntöisesti perusteltua koko maassa riippumatta tontin maaperästä.

Alueelliset radonkartat

STUK ylläpitää tietoa Suomen radontilanteesta kunta- ja postinumeroalueittain. Näiden tietojen avulla voidaan arvioida, kuuluuko rakennuspaikka korkean, keskimääräisen vai matalan radonriskin alueelle.

Alueelliset tiedot antavat yleiskuvan radontilanteesta, mutta eivät korvaa rakennuspaikan paikallista arviointia. Saman alueen sisälläkin radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi maaperän ominaisuuksien mukaan.

Naapurirakennusten mittaustulokset

Lähistön olemassa olevien rakennusten radonmittaustulokset voivat antaa viitteitä alueen radontilanteesta. On kuitenkin huomioitava, että naapurirakennuksen mittaustulos ei suoraan ennusta uuden rakennuksen radonpitoisuutta, sillä rakennuksen ominaisuudet ja sijainti vaikuttavat tulokseen.

Radonin torjuntamenetelmät uudisrakentamisessa

Uudisrakentamisessa käytettävät radonin torjuntamenetelmät voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin menetelmiin. Passiiviset menetelmät toimivat ilman mekaanisia laitteita, kun taas aktiiviset menetelmät vaativat koneellista toimintaa.

Alapohjan tiivistäminen

Alapohjan tiivistäminen on perustavanlaatuinen radonin torjuntamenetelmä. Tavoitteena on estää radonpitoisen ilman virtaaminen maaperästä sisätiloihin rakenteiden läpi.

Tiivistämisessä huomioitavia kohtia:

• Alapohjan ja seinien liitoskohdat
• Läpiviennit (putket, kaapelit, viemärit)
• Lattian ja seinän väliset saumat
• Halkeamat ja raot betonilaatassa
• Tarkastusluukkujen ja kaivojen tiivistys

STUK:n ohjeissa perusmuurin ja laatan välinen liitos tiivistetään esimerkiksi vähintään 150 mm leveällä kumibitumikaistalla, ja läpiviennit tiivistetään elastisella massalla. Tiivistyksessä käytetään tyypillisesti elastisia saumamassoja, tiivistysnauhoja ja läpivientikappaleita. Tiivistyksen laatu tarkastetaan rakentamisen aikana, sillä jälkikäteen tehtävät korjaukset ovat vaativampia.

Radonputkisto

Radonputkisto on yleinen radonin torjuntaratkaisu uudisrakentamisessa. Se koostuu alapohjan alle asennettavasta putkistosta, joka kerää radonpitoisen ilman ja johtaa sen ulos rakennuksesta.

Radonputkiston komponentit:

• Laatan alle karkeaan täyttökerrokseen (kapillaarikatkokerrokseen) asennettu imuputkisto
• Pystyputki, joka johtaa ilman katolle tai muualle ulos
• Mahdollinen puhallin (aktiivinen järjestelmä)
• Tiivistykset ja liitokset

Passiivinen radonputkisto toimii lämpötilaerojen ja tuulen aiheuttaman alipaineen avulla. STUK:n mukaan pelkkä passiivinen putkisto alentaa radonpitoisuutta tyypillisesti 20–60 prosenttia. Mikäli se ei riitä, putkistoon voidaan myöhemmin lisätä puhallin, jolloin alenema on tyypillisesti 60–95 prosenttia.

Ilmanvaihdon suunnittelu

Riittävä ilmanvaihto laimentaa sisäilman radonpitoisuutta tuomalla puhdasta ulkoilmaa. Uudisrakentamisessa ilmanvaihto suunnitellaan vastaamaan rakentamismääräysten vaatimuksia, mikä osaltaan vaikuttaa myös radonpitoisuuteen.

Ilmanvaihdon suunnittelussa radonin kannalta huomioitavaa:

• Riittävä ilmanvaihtuvuus asuintiloissa
• Painesuhteiden hallinta (lievä ylipaine estää radonin virtaamista sisään)
• Korvausilman riittävyys
• Ilmanvaihtojärjestelmän säädettävyys

Tuulettuva alapohja

Tuulettuva alapohja eli rossipohja on rakenneratkaisu, jossa rakennuksen lattian alla on ilmatila, joka tuulettuu ulkoilmaan. Tämä vähentää radonin kulkeutumista sisätiloihin, kun radonpitoinen ilma poistuu tuuletustilan kautta, edellyttäen että lattiarakenne on tiivis.

Tuulettuvan alapohjan suunnittelussa huomioitavaa:

• Riittävä tuuletusaukkojen pinta-ala
• Tuuletuksen toimivuus kaikissa sääolosuhteissa
• Kosteuden hallinta tuuletustilassa
• Lattiarakenteen riittävä lämmöneristys

Tuulettuva alapohja on toimiva radonin torjuntaratkaisu, mutta se ei sovellu kaikkiin rakennuskohteisiin. Esimerkiksi matalaperustauksissa tai märillä tonteilla muut ratkaisut voivat olla käytännöllisempiä.

Radonteknisten ratkaisujen suunnittelu

Radonteknisten ratkaisujen suunnittelu on osa rakennuksen kokonaissuunnittelua. Suunnittelu tehdään tyypillisesti rakentamislupavaiheen aikana, ja se koordinoidaan muiden suunnittelualojen kanssa.

Suunnittelun lähtökohdat

Radonteknisen suunnittelun lähtökohtina ovat:

• Rakennuspaikan radonriskin arviointi
• Rakennuksen perustamistapa ja alapohjaratkaisu
• Ilmanvaihtojärjestelmän tyyppi
• Rakennuksen käyttötarkoitus ja tilaratkaisut

Korkean radonriskin alueilla suunnitellaan tyypillisesti sekä passiiviset torjuntaratkaisut että valmius aktiivisen järjestelmän lisäämiseen myöhemmin. Matalan riskin alueilla kevyemmät ratkaisut voivat olla riittäviä.

Suunnitteluohjeet

STUK on julkaissut ohjeita radonin torjunnasta uudisrakentamisessa. Näissä ohjeissa kuvataan eri torjuntamenetelmät, niiden soveltuvuus eri tilanteisiin ja toteutuksen yksityiskohdat.

Suunnittelussa noudatetaan myös rakentamislakia, ympäristöministeriön asetuksia ja hyvää rakennustapaa. Radonteknisten ratkaisujen tulee olla yhteensopivia muiden rakenneteknisten ratkaisujen kanssa.

Kustannusarvio

Radonteknisten ratkaisujen kustannukset uudisrakentamisessa ovat tyypillisesti maltilliset verrattuna jälkikäteen tehtäviin korjauksiin. Passiivinen radonputkisto ja huolellinen tiivistys lisäävät rakennuskustannuksia vain marginaalisesti.

Kustannuksiin vaikuttavat:

• Rakennuksen koko ja perustamistapa
• Valitut torjuntamenetelmät
• Rakennuspaikan olosuhteet
• Paikallinen hintataso ja toteutustapa

Investointi radonin torjuntaan rakentamisvaiheessa on tyypillisesti kannattava, sillä jälkikäteen tehtävät korjaukset ovat monin kerroin kalliimpia.

Rakentamisen aikainen laadunvarmistus

Radonteknisten ratkaisujen toimivuus edellyttää huolellista toteutusta. Rakentamisen aikainen laadunvarmistus on olennainen osa onnistunutta radonin torjuntaa.

Työmaavalvonta

Radonteknisten ratkaisujen toteutusta valvotaan osana normaalia työmaavalvontaa. Erityistä huomiota kiinnitetään tiivistysten laatuun, putkistojen asennukseen ja läpivientien toteutukseen.

Valvonnassa tarkastettavia asioita:

• Radonputkiston oikea asennus ja kallistukset
• Tiivistysmateriaalien soveltuvuus ja oikea käyttö
• Läpivientien tiiveys
• Liitoskohtien huolellinen toteutus

Dokumentointi

Radonteknisten ratkaisujen toteutus dokumentoidaan osana rakennuksen laatuasiakirjoja. Dokumentointiin kuuluvat suunnitelmapiirustukset, työmaa-aikaiset valokuvat ja tarkastuspöytäkirjat.

Hyvä dokumentointi helpottaa myöhempää ylläpitoa ja mahdollisia korjaustoimenpiteitä. Mikäli radonpitoisuus osoittautuu korkeaksi myöhemmin, dokumentoinnin avulla voidaan arvioida mahdollisia puutteita toteutuksessa.

Käyttöönottotarkastus

Rakennuksen käyttöönottotarkastuksessa voidaan käydä läpi radonteknisten ratkaisujen toteutus ja dokumentointi. Varsinainen radonmittaus tehdään tyypillisesti vasta kun rakennus on ollut käytössä jonkin aikaa ja olosuhteet ovat vakiintuneet.

Radonmittaus uudessa rakennuksessa

Radonmittaus uudessa rakennuksessa on suositeltavaa tehdä ensimmäisellä mittauskaudella (syyskuun alusta toukokuun loppuun) rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Mittauksen avulla varmistetaan, että radonpitoisuus on suunnitteluarvon 200 Bq/m³ alapuolella.

Mittauksen ajankohta

Mittaus tehdään tyypillisesti rakennuksen ensimmäisen syys–toukokuun jakson aikana, kun rakennus on ollut käytössä jonkin aikaa ja ilmanvaihto on säädetty. STUK:n ohjeiden mukaan mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme.

Liian aikainen mittaus, esimerkiksi heti rakennuksen valmistuttua, voi antaa harhaanjohtavia tuloksia. Rakennuskosteuden haihtuminen ja ilmanvaihdon tasaantuminen vaikuttavat sisäilman olosuhteisiin.

Mittauspaikat

Mittaus tehdään tyypillisesti rakennuksen alimmissa asuintiloissa, joissa radonpitoisuus on yleensä korkeimmillaan. Omakotitalossa mittauspisteitä voi olla useampia eri kerroksissa.

Toimenpiteet mittaustulosten perusteella

Mikäli mittaustulos ylittää suunnitteluarvon 200 Bq/m³, selvitetään syyt ja mahdollisuudet korjaamiseen. Uudisrakennuksessa takuuajan puitteissa radonkorjaus voi olla rakentajan tai urakoitsijan vastuulla, mikäli puutteet johtuvat suunnittelu- tai rakennusvirheistä.

Tyypillisiä toimenpiteitä kohonneen pitoisuuden korjaamiseksi:

• Tiivistysten tarkastus ja täydentäminen
• Passiivisen radonputkiston aktivoiminen puhaltimella
• Ilmanvaihdon säätäminen
• Lisätiivistykset ongelmakohtiin

Eri perustamistapojen radonratkaisut

Rakennuksen perustamistapa vaikuttaa merkittävästi radonteknisten ratkaisujen valintaan ja toteutukseen. Seuraavassa käydään läpi yleisimpien perustamistapojen radonratkaisut.

Maanvarainen laatta

Maanvarainen laatta on yleinen perustamistapa, jossa betonilaatta valetaan suoraan tiivistetyn maakerroksen päälle. Radonin torjunta perustuu laatan tiiveyteen ja radonputkistoon.

Radonratkaisut maanvaraisessa laatassa:

• Laatan alla oleva kapillaarikatkosora, johon asennetaan radonputkisto
• Laatan ja seinien liitosten huolellinen tiivistys
• Läpivientien tiivistys
• Mahdollinen radoneriste laatan alla

Tuulettuva alapohja (rossipohja)

Tuulettuva alapohja on toimiva radonin torjuntaratkaisu, koska radonpitoinen ilma poistuu tuuletustilan kautta ennen pääsyään sisätiloihin.

Tuulettuvan alapohjan radonratkaisut:

• Riittävät tuuletusaukot sokkelin alaosassa
• Tuuletustilan toimiva tuuletus ympäri vuoden
• Lattiarakenteen tiiveys
• Läpivientien tiivistys

Kellarirakentaminen

Kellarillisissa rakennuksissa radonin torjunta on erityisen tärkeää, koska kellarin seinät ovat kosketuksissa maaperään laajalta alalta.

Kellarirakentamisen radonratkaisut:

• Kellarin seinien vesieristys ja tiivistys
• Kellarin lattian tiivistys ja mahdollinen radonputkisto
• Kellarin ilmanvaihdon järjestäminen
• Kellariin johtavien aukkojen tiivistys

Ylläpito ja seuranta

Radonteknisten järjestelmien ylläpito ja seuranta varmistavat niiden pitkäaikaisen toimivuuden. Säännöllinen tarkastus ja tarvittaessa huolto ovat osa rakennuksen normaalia ylläpitoa.

Passiivisten järjestelmien ylläpito

Passiiviset radonratkaisut, kuten tiivistykset ja passiivinen radonputkisto, vaativat vähän ylläpitoa. Tiivistysten kunto tarkastetaan ajoittain, ja vaurioituneet tiivistykset korjataan.

Aktiivisten järjestelmien ylläpito

Aktiiviset radonjärjestelmät, kuten radonimurit, vaativat säännöllisempää ylläpitoa. Puhaltimen toiminta tarkastetaan vuosittain, ja puhallin vaihdetaan tarvittaessa.

Radonpitoisuuden seuranta

Radonpitoisuuden mittaaminen uudelleen on suositeltavaa muutaman vuoden välein sekä silloin, kun rakennuksessa tehdään merkittäviä muutoksia alapohjaan tai ilmanvaihtoon. Mittauksen avulla varmistetaan, että radonpitoisuus pysyy alhaisena myös pitkällä aikavälillä.

Kustannusvertailu: ennaltaehkäisy vs. korjaus

Radonin torjunta uudisrakentamisessa on huomattavasti edullisempaa kuin jälkikäteen tehtävät korjaukset. Tämä on keskeinen perustelu radonteknisten ratkaisujen huolelliselle suunnittelulle ja toteutukselle.

Uudisrakentamisen kustannukset

Radonteknisten ratkaisujen lisäkustannukset uudisrakentamisessa ovat tyypillisesti pieni osa rakennuksen kokonaiskustannuksista. STUK:n mukaan radontorjunta tulee halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys.

Korjauskustannukset

Jälkikäteen tehtävät radonkorjaukset ovat tyypillisesti moninkertaisesti kalliimpia. STUK:n mukaan ammattilaisen asentama radonimuri maksaa olemassa olevassa rakennuksessa tyypillisesti 3 000–5 000 euroa ja radonkaivo 4 000–6 000 euroa. Jos rakennuksessa on valmiina radonputkisto, korjaus on usein huomattavasti edullisempi, koska siihen riittää puhaltimen lisääminen.

Investoinnin kannattavuus

Radonin torjuntaan investoiminen rakentamisvaiheessa on kannattavaa sekä taloudellisesti että terveydellisesti. Hyvin suunnitellut ja toteutetut radonratkaisut tarjoavat pitkäaikaisen suojan korkeita radonpitoisuuksia vastaan.

Yhteenveto

Uudisrakentamisessa radonpitoisuuden suunnitteluarvo on 200 Bq/m³, eli tiukempi kuin olemassa olevien asuntojen viitearvo 300 Bq/m³. Rakentamislaki (751/2023) ja ympäristöministeriön asetukset edellyttävät terveellistä sisäilmaa ja radonriskien huomioimista perustusten suunnittelussa. Tyypillinen ratkaisu on huolellinen alapohjan ja läpivientien tiivistys sekä laatan alle asennettava radonputkisto, joka voidaan tarvittaessa aktivoida puhaltimella. Onnistuminen todetaan vähintään kahden kuukauden mittauksella syys–toukokuussa rakennuksen käyttöönoton jälkeen.

Usein kysytyt kysymykset

Onko radonin torjunta pakollista uudisrakentamisessa? Ympäristöministeriön asetukset edellyttävät, että uusi rakennus suunnitellaan ja rakennetaan niin, että radonpitoisuus ei ylitä 200 Bq/m³, ja että radonriskit otetaan huomioon perustusten suunnittelussa. Tiettyä torjuntamenetelmää ei valtakunnallisesti määrätä, mutta osa kunnista edellyttää radonturvallista rakentamista rakennusjärjestyksessään. STUK:n mukaan radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko maassa.

Milloin radonmittaus kannattaa tehdä uudessa talossa? Radonmittaus on suositeltavaa tehdä ensimmäisellä mittauskaudella, kun rakennus on ollut käytössä vähintään muutaman kuukauden ja olosuhteet ovat vakiintuneet. STUK:n ohjeiden mukaan mittausjakso on vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme, ja se ajoittuu syyskuun alun ja toukokuun lopun väliin.

Voiko radonputkiston jättää asentamatta matalan riskin alueella? Matalan riskin alueillakaan radonpitoisuutta ei voida täysin ennustaa ennen rakennuksen valmistumista. Radonputkiston asentaminen rakentamisvaiheessa on edullista ja mahdollistaa aktiivisen järjestelmän lisäämisen myöhemmin, mikäli pitoisuus osoittautuu korkeaksi. Tämä on usein järkevä varotoimi myös matalan riskin alueilla.

Lue myös

• Radonmittaus kotona – näin mittaat itse
• Radonin raja-arvot Suomessa
• Radonin riskialueet Suomessa
• Radonputkisto – toiminta ja asennus
• Radon ja rakennusluvan vaatimukset

Lähteet

• STUK – Radon uudisrakentamisessa
• STUK – Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset
• Finlex – Rakentamislaki 751/2023
• Ympäristöministeriö – Rakentamismääräykset