Radonin riskialueet Suomessa

Suomessa radonpitoisuudet vaihtelevat merkittävästi eri alueiden välillä. STUK:n mukaan suomalaisten asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on noin 94 Bq/m³, mutta alueiden ja yksittäisten talojen väliset erot ovat suuria. Maaperän geologiset ominaisuudet, erityisesti graniittipitoinen kallioperä, vaikuttavat siihen, kuinka paljon radonia maaperässä muodostuu ja vapautuu. Tässä artikkelissa tarkastelemme radonin alueellista jakautumista Suomessa, riskialueita ja tekijöitä, jotka vaikuttavat paikallisiin radonpitoisuuksiin.

Miksi radonpitoisuudet vaihtelevat alueittain?

Radon syntyy maaperässä uraanin radioaktiivisen hajoamisen tuloksena. Maaperän uraanipitoisuus vaihtelee alueittain geologisten tekijöiden vuoksi, mikä selittää alueelliset erot radonpitoisuuksissa.

Kallioperän vaikutus

Suomen kallioperä on vanhaa ja sisältää runsaasti graniittia, joka on tyypillisesti uraanipitoista kiveä. Graniittipitoisten alueiden maaperässä muodostuu enemmän radonia kuin alueilla, joiden kallioperä koostuu muista kivilajeista.

Erityisesti seuraavat kivilajit ovat yhteydessä korkeampiin radonpitoisuuksiin:

• Graniitti ja granodioriitti
• Rapakivigraniitti
• Pegmatiitti
• Tietyt gneissityypit

Suomen kallioperä on geologisesti monimuotoinen, ja kivilajien vaihtelu selittää merkittävän osan alueellisista radoneroista.

Maaperän ominaisuudet

Kallioperän lisäksi maaperän ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka helposti radon kulkeutuu maanpinnalle ja rakennusten sisäilmaan. Läpäisevä maaperä, kuten hiekka- ja soramaat, päästää radonin liikkumaan vapaammin kuin tiivis savimaa.

Maaperän ominaisuuksien vaikutus:

• Hiekka ja sora: Läpäisevä maaperä mahdollistaa radonin tehokkaan kulkeutumisen
• Moreeni: Ominaisuudet vaihtelevat koostumuksen mukaan
• Savi: Tiiveys voi rajoittaa radonin liikkumista, mutta halkeamat voivat toimia kulkureitteinä
• Turve: Orgaaninen maaperä sitoo radonia vaihtelevasti

Harjumuodostumat

Harjut ovat erityisen merkittäviä radonin kannalta. Harjujen soramaa on läpäisevää, mikä mahdollistaa radonpitoisen maaperän ilman tehokkaan liikkumisen. STUK:n mukaan harjuille rakennetuissa taloissa sisäilman radonpitoisuudet ovat usein selvästi korkeampia kuin lähialueilla, joiden maaperä on toisenlaista.

Suomessa monet asutuskeskukset ovat sijoittuneet harjujen yhteyteen hyvän rakennuspohjan ja pohjaveden vuoksi. Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa asuntokannasta sijaitsee alueilla, joilla radonriski on kohonnut.

Radonin riskialueet Suomessa

Säteilyturvakeskus (STUK) on kartoittanut Suomen radontilanteen kunta- ja postinumeroalueittain. Tietojen perusteella alueet voidaan jakaa korkean, keskimääräisen ja matalan radonriskin alueisiin.

Korkean radonriskin alueet

Korkean radonriskin alueilla huomattava osa asunnoista ylittää viitearvon 300 Bq/m³. Näillä alueilla radonmittaus on erityisen suositeltavaa kaikissa asunnoissa.

STUK:n mukaan korkeimpia radonpitoisuuksia on mitattu erityisesti:

• Lahden seudulla (Päijät-Häme)
• Itä-Uudellamaalla
• Kymenlaaksossa

Kohonneita pitoisuuksia esiintyy myös monin paikoin muualla Etelä- ja Keski-Suomessa, esimerkiksi Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Alueiden maaperän uraanipitoisuus ja läpäisevät maalajit selittävät suurelta osin korkeampia sisäilman radonpitoisuuksia.

Keskimääräisen radonriskin alueet

Keskimääräisen radonriskin alueilla radonpitoisuudet ovat tyypillisesti kohtuullisia, mutta yksittäisissä rakennuksissa pitoisuudet voivat olla korkeita. Radonmittaus on suositeltavaa erityisesti riskialttiissa rakennustyypeissä ja maaperän ominaisuuksien perusteella.

Matalan radonriskin alueet

Matalan radonriskin alueilla radonpitoisuudet ovat tyypillisesti alhaisia. STUK:n mukaan matalimpia pitoisuuksia on mitattu:

• Pohjois-Karjalassa
• Kainuussa
• Pohjois-Pohjanmaalla

Matalan riskin alueillakaan yksittäisten rakennusten radonpitoisuutta ei voida ennustaa ilman mittausta. Paikallinen maaperä ja rakennuksen ominaisuudet voivat johtaa odottamattoman korkeisiin pitoisuuksiin.

Alueelliset tiedot tarkemmin

STUK ylläpitää tietokantaa Suomen radontilanteesta. Tiedot perustuvat vuosikymmenten aikana tehtyihin radonmittauksiin ja antavat kattavan kuvan alueellisista eroista.

Kuntakohtaiset tiedot

STUK:n verkkosivuilta löytyy kuntakohtaista tietoa radontilanteesta. Tiedoista käy ilmi kunnan keskimääräinen radonpitoisuus, viitearvon ylittävien asuntojen osuus ja mittausten lukumäärä.

Kuntakohtaiset tiedot auttavat arvioimaan, kuuluuko oma asuinalue riskialueeseen. On kuitenkin huomioitava, että kunnan sisälläkin voi olla merkittäviä eroja eri alueiden välillä.

Postinumeroaluekohtaiset tiedot

Tarkempaa tietoa saa postinumeroalueittain. Tämä on hyödyllistä erityisesti suurissa kunnissa, joissa radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi eri kaupunginosien välillä.

Radonkartat

STUK on julkaissut radonkarttoja, jotka havainnollistavat alueellisia eroja. Kartat perustuvat mittaustietoihin ja antavat yleiskuvan Suomen radontilanteesta.

Radonkarttoja tulkittaessa on huomioitava, että ne kuvaavat keskimääräistä tilannetta. Yksittäisen rakennuksen radonpitoisuus voi poiketa merkittävästi alueen keskiarvosta.

Esimerkkejä eri alueiden radontilanteesta

Seuraavassa tarkastellaan muutamien alueiden radontilanteita havainnollistamaan alueellisia eroja.

Pääkaupunkiseutu

Pääkaupunkiseudulla radonpitoisuudet vaihtelevat merkittävästi. Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilla on sekä korkean että matalamman radonriskin alueita.

Erityisesti harjujen läheisyydessä ja graniittipitoisen kallioperän alueilla pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia. Savimaa-alueilla pitoisuudet ovat usein matalampia, joskin rakennuksen ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi.

Pääkaupunkiseudulla radonmittaus on suositeltavaa erityisesti:

• Omakotitaloissa ja rivitaloissa
• Kerrostalojen alimmissa kerroksissa
• Vanhoissa rakennuksissa, joissa radonin torjuntaa ei ole huomioitu rakentamisvaiheessa

Tampereen seutu

Pirkanmaalla ja Tampereen seudulla on paikoin kohonneita radonpitoisuuksia. Alueella on graniittista kallioperää ja harjumuodostumia, joiden läheisyydessä pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin savimailla.

Pirkanmaalla radonmittaus on suositeltavaa erityisesti pientaloissa. Osa alueen kunnista ja postinumeroalueista kuuluu STUK:n luettelemiin työpaikkojen radonmittausvelvoitteen alueisiin.

Pohjanmaan rannikko

Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla radonpitoisuudet ovat tyypillisesti maan keskiarvoa alhaisempia. Rannikkoalueiden maaperä on usein tiivistä ja savista, mikä rajoittaa radonin kulkeutumista.

Matalan riskin alueellakaan yksittäisten rakennusten pitoisuutta ei voida ennustaa. Harjualueilla tai muilla poikkeavilla maaperäalueilla pitoisuudet voivat olla odotettua korkeampia.

Lappi

Lapissa radonpitoisuudet vaihtelevat alueittain. Mittauksia on harvaan asutuilta alueilta vähemmän kuin Etelä-Suomesta, joten aluetiedot ovat osin suuntaa antavia ja oman talon mittaus on ainoa tapa selvittää pitoisuus.

Lapin erityispiirteenä ovat kylmät talvet, jotka voivat vaikuttaa radonin kulkeutumiseen rakennuksiin. Routakausi ja lumipeite voivat vaikuttaa maaperän radonpäästöihin.

Radonmittauksen tarve eri alueilla

Radonmittauksen suositus vaihtelee alueen radonriskin mukaan. STUK on antanut suosituksia siitä, missä tilanteissa mittaus on erityisen suositeltavaa.

Korkean riskin alueet

Korkean riskin alueilla radonmittaus on suositeltavaa kaikissa asunnoissa, joissa mittausta ei ole aiemmin tehty. Mittaus on erityisen tärkeää:

• Omakotitaloissa ja rivitaloissa
• Kerrostalojen alimmissa kerroksissa
• Maanalaisissa tiloissa ja kellareissa
• Rakennuksissa, joissa oleskelua on runsaasti

Keskimääräisen riskin alueet

Keskimääräisen riskin alueilla mittaus on suositeltavaa erityisesti riskialttiissa rakennustyypeissä. Kerrostalojen ylemmissä kerroksissa riski on tyypillisesti pienempi.

Matalan riskin alueet

Matalan riskin alueillakaan mittausta ei voida täysin sivuuttaa. Erityisesti omakotitaloissa ja rivitaloissa mittaus on suositeltavaa, sillä yksittäisen rakennuksen pitoisuus voi poiketa alueen keskiarvosta.

Rakennustyypin vaikutus

Radonpitoisuuteen vaikuttaa alueen lisäksi merkittävästi rakennustyyppi ja sen ominaisuudet.

Omakotitalot

Omakotitaloissa radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin kerrostaloissa. Tämä johtuu suorasta yhteydestä maaperään ja pienemmästä rakennustilavuudesta.

Omakotitaloissa radonmittaus on suositeltavaa lähes kaikilla alueilla. Erityisesti vanhoissa omakotitaloissa, joissa radonin torjuntaa ei ole huomioitu, pitoisuudet voivat olla korkeita.

Rivitalot

Rivitalot ovat radonriskin kannalta samankaltaisia kuin omakotitalot. Jokaisella rivitaloasunnolla voi olla erilainen yhteys maaperään, joten pitoisuudet voivat vaihdella vierekkäisissäkin asunnoissa.

Kerrostalot

Kerrostaloissa radonpitoisuus on tyypillisesti korkeimmillaan alimmissa kerroksissa. Ylempiin kerroksiin mennessä pitoisuus laskee, koska etäisyys maaperään kasvaa.

Kerrostalojen alimmissa kerroksissa ja kellaritiloissa radonmittaus on suositeltavaa myös keskimääräisen riskin alueilla. Ylemmissä kerroksissa tarve on yleensä pienempi.

Maanalaiset tilat

Maanalaiset tilat, kuten kellarit ja väestönsuojat, ovat erityisen alttiita korkeille radonpitoisuuksille. Näissä tiloissa mittaus on suositeltavaa erityisesti silloin, kun tiloja käytetään säännöllisesti.

Radonriskin arviointi kiinteistökaupassa

Kiinteistökaupan yhteydessä ostajan on hyvä selvittää kohteen radontilanne. Alueen radonriski on yksi arvioitava tekijä.

Aluetietojen hyödyntäminen

Ostaja voi selvittää alueen yleisen radontilanteen STUK:n tietokannoista. Tämä antaa viitteitä siitä, kuuluuko kohde riskialueelle.

Korkean riskin alueella sijaitseva kohde ei välttämättä ole ongelmallinen, mikäli radonmittaus on tehty ja pitoisuus on alhainen tai radonkorjaus on toteutettu. Vastaavasti matalan riskin alueellakaan ei voida olettaa pitoisuuden olevan alhainen ilman mittausta.

Mittaustulosten pyytäminen

Ostajan kannattaa pyytää myyjältä mahdolliset aiemmat radonmittaustulokset. Mikäli mittausta ei ole tehty, ostaja voi teettää mittauksen itse kaupan jälkeen tai edellyttää sitä kaupan ehtona.

Vaikutus kauppahintaan

Korkea radonpitoisuus voi vaikuttaa kiinteistön arvoon. Radonkorjauksen kustannukset voivat olla merkittäviä, ja tämä voidaan huomioida hintaneuvotteluissa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa radonpitoisuuksiin tulevaisuudessa. Muutokset sääolosuhteissa ja maaperän oloissa voivat heijastua sisäilman radonpitoisuuksiin.

Mahdolliset vaikutukset

Ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia radonpitoisuuksiin:

• Leudontuvat talvet voivat muuttaa sisä- ja ulkoilman painesuhteita
• Muutokset maaperän kosteudessa voivat vaikuttaa radonin kulkeutumiseen
• Routakauden lyheneminen voi muuttaa talviaikaisia radonpitoisuuksia

Vaikutusten suuruusluokka on epävarma, mutta radonpitoisuuksien seuranta on suositeltavaa myös tulevaisuudessa.

Työpaikkojen radonmittaus alueittain

Säteilylain (859/2018) 155 §:n nojalla työnantajalla on velvollisuus mitata työpaikan radonpitoisuus tietyillä alueilla. STUK on julkaissut luettelon kunnista ja postinumeroalueista, joilla velvoite on voimassa.

Mittausvelvoitteen alueet

Velvoitealueiksi on määritelty alueet, joilla yli 10 prosenttia aiemmista radonmittauksista ylittää työpaikkojen viitearvon 300 Bq/m³. Osa kunnista kuuluu velvoitteen piiriin kokonaan, osassa vain tietyt postinumeroalueet. Velvoitealueilla mitataan työtilat, jotka sijaitsevat maanvaraisessa ensimmäisessä kerroksessa tai sen alapuolella.

Alueesta riippumatta radon mitataan kaikissa kokonaan tai osittain maanalaisissa työtiloissa sekä erittäin läpäisevällä maaperällä, kuten harjuilla, sijaitsevissa työpaikoissa.

Työnantajan vastuu

Työpaikkojen mittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana vähintään kahden kuukauden ajan. Jos pitoisuus ylittää viitearvon 300 Bq/m³, STUK pyytää työnantajalta lisätietoja ja edellyttää tarvittaessa radonkorjausta tai altistuksen seurantaa.

Radonkartoituksen tulevaisuus

Radonkartoitusta kehitetään jatkuvasti. Uudet mittaukset täydentävät olemassa olevaa tietokantaa ja parantavat alueellisen radonriskin arviointia.

Tietokannan laajentaminen

STUK kerää jatkuvasti uusia mittaustietoja ja päivittää tietokantojaan. Erityisesti alueilta, joilta mittaustietoja on vähän, tarvitaan lisätietoa.

Teknologian kehitys

Mittausteknologian kehitys mahdollistaa entistä tarkemman ja kattavamman radonkartoituksen. Sähköiset mittarit ja automaattiset tiedonkeruujärjestelmät helpottavat tietojen keräämistä.

Kansalaisten osallistuminen

Asukkaiden tekemät radonmittaukset tuottavat arvokasta tietoa. Mittaustulosten toimittaminen STUK:lle täydentää kansallista tietokantaa ja parantaa alueellisten riskien arviointia.

Yhteenveto

Radonpitoisuudet vaihtelevat Suomessa kallioperän, maalajien ja rakennustavan mukaan. STUK:n tietojen perusteella korkeimmat pitoisuudet ovat Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, matalimmat Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Harjut ja muut läpäisevät maaperät nostavat riskiä kaikkialla. Aluetiedot antavat suuntaa, mutta vain vähintään kahden kuukauden mittaus syys–toukokuussa kertoo oman asunnon todellisen pitoisuuden.

Usein kysytyt kysymykset

Mistä saan tietää oman alueeni radontilanteen? STUK:n verkkosivuilta löytyy kunta- ja postinumeroaluekohtaista tietoa radontilanteesta. Tiedoista käy ilmi alueen keskimääräinen radonpitoisuus ja viitearvon ylittävien asuntojen osuus. On kuitenkin huomioitava, että alueen keskiarvo ei kerro yksittäisen rakennuksen pitoisuutta.

Voiko matalan riskin alueella olla korkea radonpitoisuus? Kyllä. Alueellinen riski kuvaa keskimääräistä tilannetta, mutta yksittäisissä rakennuksissa pitoisuudet voivat poiketa merkittävästi. Maaperän paikalliset ominaisuudet, rakennuksen perustamistapa ja ilmanvaihto vaikuttavat pitoisuuteen. Radonmittaus on ainoa keino selvittää oman asunnon tilanne.

Vaikuttaako asuinkerros radonpitoisuuteen kerrostalossa? Kyllä. Radonpitoisuus on tyypillisesti korkeimmillaan kerrostalojen alimmissa kerroksissa, koska ne ovat lähimpänä maaperää. Ylempiin kerroksiin mentäessä pitoisuus yleensä laskee. Tämä on yleinen trendi, mutta poikkeuksiakin voi esiintyä esimerkiksi ilmanvaihdon ominaisuuksien vuoksi.

Lue myös

• Radonmittaus kotona – näin mittaat itse
• Radonin raja-arvot Suomessa
• Radonin terveysriskit ja altistuminen
• Maaperän vaikutus radoniin
• Radon työpaikalla – työnantajan velvollisuudet

Lähteet

• STUK – Radon Suomessa
• STUK – Pientalojen radonpitoisuudet kunnittain
• STUK – Kunnat ja postinumeroalueet, joissa on työpaikkojen radonmittausvelvollisuus
• Finlex – Säteilylaki 859/2018
• Geologian tutkimuskeskus (GTK)