Radon ja rakentamislupa – viranomaisvaatimukset
Mitä radonvaatimuksia rakentamislupa ja rakentamislaki asettavat uudisrakennukselle? Tutustu määräyksiin, suunnitteluun, katselmuksiin ja dokumentointiin.
Rakentamisluvan hakeminen sisältää useita radoniin liittyviä vaatimuksia, jotka rakentajan on hyvä tuntea jo suunnitteluvaiheessa. Rakentamislaki (751/2023) korvasi maankäyttö- ja rakennuslain rakentamista koskevat säännökset 1.1.2025 alkaen, ja samalla rakennuslupa, toimenpidelupa ja toimenpideilmoitus yhdistettiin rakentamisluvaksi. Uuden rakennuksen radonpitoisuutta koskeva vaatimus on voimassa koko Suomessa, ja STUK:n mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua kaikkialla. Tässä artikkelissa käsitellään rakentamislupaan liittyviä radonvaatimuksia, suunnittelijan ja rakentajan velvollisuuksia sekä dokumentointia, jonka rakennusvalvonta tyypillisesti edellyttää.
Radonin huomioiminen rakentamismääräyksissä
Suomen rakentamismääräykset ovat kehittyneet radonin osalta merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Nykyiset määräykset perustuvat tutkimustietoon radonin terveysvaikutuksista sekä käytännön kokemuksiin radonturvallisesta rakentamisesta.
Ympäristöministeriön asetukset uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta sekä pohjarakenteista sisältävät vaatimuksia radonin torjunnasta. Niiden mukaan uusi rakennus suunnitellaan ja rakennetaan niin, että sisäilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei ylitä 200 Bq/m³. Rakentamislain mukaan rakennuksen on muutenkin oltava terveellinen ja turvallinen. Käytännössä tämä tarkoittaa rakenteellisia ratkaisuja, jotka estävät radonpitoisen maa-ilman pääsyn sisätiloihin.
Säteilyturvakeskus (STUK) on antanut ohjeita radonturvallisesta rakentamisesta, jotka täydentävät rakentamismääräyksiä. STUK:n ohjeet sisältävät yksityiskohtaisia suosituksia alapohjan rakenteista, tiivistyksistä ja radonputkiston asentamisesta.
Rakennusvalvontaviranomaiset eri kunnissa saattavat painottaa radonvaatimuksia eri tavoin riippuen alueen radontilanteesta. Korkean radonriskin alueilla, kuten harjuilla ja reunamuodostumilla, rakennusvalvonta voi edellyttää tarkempia selvityksiä ja ratkaisuja kuin matalan riskin alueilla.
Rakentamislupahakemuksen radoniin liittyvät dokumentit
Rakentamislupahakemukseen liitetään tyypillisesti useita dokumentteja, jotka käsittelevät radonin torjuntaa. Dokumenttien sisältö ja laajuus vaihtelevat kuntakohtaisesti, mutta tietyt perusasiakirjat vaaditaan useimmissa tapauksissa.
Pääpiirustukset ja rakennesuunnitelmat
Pääpiirustuksissa esitetään rakennuksen alapohjarakenne ja sen liittyminen perusmuuriin. Rakennesuunnitelmissa kuvataan tarkemmin alapohjan kerrokset, tiivistysratkaisut ja läpivientien toteutus. Näiden suunnitelmien on osoitettava, miten radonin pääsy sisätiloihin estetään.
Leikkauspiirustuksissa esitetään tyypillisesti radonputkiston sijainti ja reitit sekä tarvittavat varaukset mahdollista radonimuria varten. Monet rakennusvalvonnat edellyttävät, että radonputkisto suunnitellaan valmiiksi, vaikka puhallinta ei rakennusvaiheessa asennettaisikaan.
Rakennusselostus
Rakennusselostuksessa kuvataan käytettävät materiaalit ja työmenetelmät. Radonin osalta selostuksessa kerrotaan tyypillisesti alapohjan betonin laatu, tiivistysmassojen ja -kalvojen tyypit sekä radonputkiston materiaalit.
Selostuksessa voidaan myös viitata noudatettaviin ohjeisiin ja määräyksiin sekä kuvata laadunvarmistustoimenpiteet, joilla varmistetaan rakenteiden tiiveys.
Erityissuunnitelmat
Joissain tapauksissa rakennusvalvonta voi edellyttää erityistä radonteknistä suunnitelmaa. Tällainen suunnitelma laaditaan tyypillisesti kohteissa, joissa radonriski on erityisen korkea tai rakenne poikkeaa tavanomaisesta.
Radonteknisessä suunnitelmassa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki radonin torjuntaan liittyvät rakenneratkaisut, niiden toimintaperiaatteet ja liittyminen toisiinsa. Suunnitelma voi sisältää myös laskelmia tai simulaatioita torjuntatoimenpiteiden tehokkuudesta.
Radonin huomioiminen eri rakennustyypeissä
Radonvaatimukset vaihtelevat jonkin verran rakennustyypin mukaan. Asuinrakennuksille asetetaan tiukimmat vaatimukset, mutta myös muissa rakennustyypeissä radon on huomioitava.
Omakotitalot ja paritalot
Pientaloissa radonin torjunta toteutetaan tyypillisesti alapohjan tiivistyksellä ja radonputkistolla. Rakentamislupavaiheessa esitetään suunnitelmat näistä toimenpiteistä, ja rakennusvalvonta tarkastaa toteutuksen rakennustyön aikana.
Pientalokohteissa radonputkisto mitoitetaan yleensä yhdelle tai kahdelle imupisteelle riippuen rakennuksen koosta ja muodosta. Putkiston varaukset tehdään valmiiksi, ja puhallin voidaan asentaa myöhemmin tarpeen mukaan.
Rivitalot ja kerrostalot
Usean asunnon kohteissa radonin torjunta vaatii huolellisempaa suunnittelua, sillä yhteinen alapohjarakenne palvelee useita asuntoja. Radonputkisto voidaan toteuttaa keskitettynä järjestelmänä tai asuntokohtaisina ratkaisuina.
Kerrostaloissa maanvarainen alapohja koskee tyypillisesti vain pohjakerrosta, joten ylempien kerrosten osalta radonriski on yleensä vähäinen. Kellaritilojen ja autohallien radonsuojaus on kuitenkin huomioitava.
Muut rakennukset
Uuden rakennuksen 200 Bq/m³ arvo koskee asuinrakennusten lisäksi myös muita uusia rakennuksia, joissa oleskellaan säännöllisesti. Työpaikoilla sovelletaan lisäksi säteilylain mukaista työpaikkojen viitearvoa 300 Bq/m³. Rakentamislupahakemuksessa esitetään radonin torjuntatoimenpiteet vastaavasti kuin asuinrakennuksissa.
Väliaikaisissa rakennuksissa ja rakennelmissa radonvaatimukset ovat tyypillisesti kevyempiä, mutta pitkäaikaisessa käytössä olevien tilojen osalta normaalit vaatimukset koskevat.
Kunnan rakennusjärjestyksen radonmääräykset
Kunnan rakennusjärjestys (nykyisin alueidenkäyttölain nojalla annettava) voi sisältää tarkentavia määräyksiä radonin torjunnasta. Nämä määräykset perustuvat kunnan alueelliseen radontilanteeseen ja paikallisiin kokemuksiin.
Joissakin kunnissa rakennusjärjestyksessä tai rakennusvalvonnan ohjeissa on annettu radonia koskevia tarkennuksia, jotka perustuvat esimerkiksi maaperäkartoitukseen ja aiempiin mittaustuloksiin. STUK julkaisee radonkarttoja ja pientalojen radonpitoisuuksia kunnittain.
Rakennusjärjestyksessä voidaan myös määritellä, minkälaisia radonsuojaustoimenpiteitä eri alueilla vaaditaan. Käytännöt vaihtelevat: osassa kuntia radonputkistoa edellytetään käytännössä kaikissa uudisrakennuksissa, toisissa painotus on korkean riskin alueissa.
Rakentamisluvan hakijan kannattaa tutustua kunnan rakennusjärjestykseen jo suunnitteluvaiheessa. Rakennusvalvonnasta saa tarvittaessa tarkempaa tietoa paikallisista vaatimuksista ja käytännöistä.
Suunnittelijan ja pääsuunnittelijan vastuu
Rakennushankkeen suunnittelijoilla on keskeinen rooli radonturvallisen rakentamisen varmistamisessa. Rakentamislaki määrittelee suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset ja vastuut, ja sitä täydentävät ympäristöministeriön asetukset.
Pääsuunnittelija vastaa suunnitelmien yhteensovittamisesta ja siitä, että rakennesuunnitelmat ovat yhteensopivia arkkitehtisuunnitelmien kanssa. Radonin osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sen varmistamista, että radonputkiston reitit sopivat yhteen muiden läpivientien kanssa.
Rakennesuunnittelija vastaa alapohjan rakenteiden suunnittelusta ja tiivistysratkaisuista. Suunnittelijan on tunnettava radonturvallisen rakentamisen periaatteet ja osattava soveltaa niitä kohteen erityispiirteisiin.
LVI-suunnittelija suunnittelee tyypillisesti radonputkiston poistoputken ja puhallinvarauksen yhteensovitettuna rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän kanssa. Putkiston mitoitus ja sijoittelu vaikuttavat merkittävästi järjestelmän toimivuuteen.
Rakennusaikainen valvonta ja tarkastukset
Rakennustyön aikana rakennusvalvonta suorittaa tarkastuksia, joissa myös radonsuojauksen toteutus tarkastetaan. Tarvittavat katselmukset ja tarkastukset määritellään rakentamisluvassa ja aloituskokouksessa.
Pohjakatselmus
Pohjakatselmuksessa todetaan kaivutyön suoritus ja maapohjan kelpoisuus rakentamiseen. Radonin kannalta tarkastetaan, että salaojitus ja täyttömateriaalit on toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Hyvin vettä läpäisevä salaojakerros edesauttaa radonputkiston toimintaa.
Perustus- ja alapohjakatselmus
Ennen alapohjan valamista tarkastetaan radonsuojauksen toteutus. Tarkastuksessa kiinnitetään huomiota radonputkiston asennukseen, tiivistyskalvojen asennukseen ja läpivientien valmisteluun.
Tarkastuspöytäkirjaan kirjataan havainnot radonsuojauksen toteutuksesta. Mahdolliset puutteet on korjattava ennen työn jatkamista.
Loppukatselmus
Loppukatselmuksessa todetaan rakennuksen valmistuminen lupapäätöksen ja hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. Radonin osalta tarkastetaan, että kaikki suunnitellut toimenpiteet on toteutettu ja dokumentoitu.
Joissain kunnissa rakennusvalvonta edellyttää radonmittauksen tekemistä määräajan kuluessa loppukatselmuksesta. Mittaustulos liitetään rakennuksen dokumentteihin.
Radonmittauksen rooli rakentamislupaprosessissa
Radonmittaus liittyy rakentamislupaprosessiin kahdella tavalla: lähtötietojen hankinnassa ennen rakentamista ja rakentamisen laadun varmistuksessa rakennuksen valmistuttua.
Lähtötietomittaukset
Ennen rakentamista voidaan tehdä maaperän radonmittaus, joka antaa tietoa alueen radonriskistä. Mittaus tehdään tyypillisesti poraamalla koeputkia maaperään ja mittaamalla maa-ilman radonpitoisuus.
Maaperämittaus ei ole pakollinen, mutta se voi olla hyödyllinen erityisesti alueilla, joilla radonriski on epäselvä. Mittaustuloksen perusteella voidaan arvioida tarvittavien torjuntatoimenpiteiden laajuus.
Valmiin rakennuksen mittaukset
Valmistuneen rakennuksen radonmittaus on suositeltavaa tehdä ensimmäisellä mittauskaudella. STUK suosittelee mittausta ensimmäisen vuoden aikana, kun rakentajan takuu on vielä voimassa. Mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme, ja se tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun (1.9.–31.5.) välisenä aikana. Tulos kerrotaan luvulla 0,9 vuosikeskiarvon arvioimiseksi.
Mittaustulos dokumentoidaan ja säilytetään rakennuksen asiakirjojen yhteydessä. Mikäli vuosikeskiarvo ylittää uuden rakennuksen arvon 200 becquereliä kuutiometrissä, kyse voi olla rakennusvirheestä, ja rakennuttaja voi STUK:n mukaan vaatia korjausta rakentajalta. Tyypillinen korjaus on puhaltimen liittäminen valmiiseen radonputkistoon.
Rakentamisluvan ehdot ja velvoitteet radonin osalta
Rakentamislupapäätökseen voi sisältyä erityisiä ehtoja radonin torjuntaan liittyen. Nämä ehdot vaihtelevat kohteen ja alueen mukaan.
Tyypillisiä lupaehtoja ovat vaatimus radonputkiston asentamisesta, tiivistysratkaisujen toteuttamisesta suunnitelmien mukaisesti sekä radonmittauksen suorittamisesta rakennuksen valmistuttua.
Lupaehdoissa voidaan myös määrätä erityisistä tarkastuksista tai dokumentointivelvoitteista. Esimerkiksi tiivistystöiden valokuvadokumentointi voidaan edellyttää ennen rakenteiden peittämistä.
Lupaehtojen noudattamatta jättäminen voi johtaa rakennusvalvonnan toimenpiteisiin, kuten käyttöönoton kieltämiseen tai korjausmääräykseen. Rakennushankkeeseen ryhtyvän kannattaa perehtyä lupapäätöksen ehtoihin huolellisesti.
Alueelliset erot radonvaatimuksissa
Radonvaatimukset vaihtelevat merkittävästi eri puolilla Suomea. Tämä johtuu maaperän geologisista eroista, jotka vaikuttavat radonin esiintymiseen.
Etelä-Suomessa ja erityisesti Salpausselän reunamuodostumien alueilla radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimpia. Näillä alueilla rakennusvalvonnat edellyttävät tyypillisesti kattavia radonsuojaustoimenpiteitä uudisrakennuksissa.
Länsi- ja Pohjois-Suomessa radonpitoisuudet ovat keskimäärin matalampia, mutta paikallisia korkean radonin alueita esiintyy. Näillä alueilla radonsuojausvaatimukset voivat olla kohdekohtaisia.
Rannikkoalueilla savimailla radonpitoisuudet ovat yleensä matalampia, mutta uuden rakennuksen 200 Bq/m³ vaatimus koskee niitäkin. Toisaalta kalliopohjalle rakennettaessa radon voi kulkeutua rakennukseen kallioperän rakojen kautta.
STUK:n radonkartat antavat yleiskuvan radonin esiintymisestä eri alueilla. Kartat perustuvat laajaan mittausaineistoon ja tarjoavat suuntaa-antavaa tietoa alueen radonriskistä.
Radonsuojauksen dokumentointi ja arkistointi
Radonsuojaukseen liittyvä dokumentaatio on osa rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjetta. Dokumenttien säilyttäminen on tärkeää sekä viranomaisvaatimusten täyttämiseksi että myöhempää käyttöä varten.
Dokumentoitavia asioita ovat suunnitelmat, tarkastuspöytäkirjat, käytetyt materiaalit ja niiden tuotetiedot, valokuvat kriittisistä työvaiheista sekä mahdolliset mittaustulokset. Nämä dokumentit helpottavat myöhempiä huolto- ja korjaustöitä sekä mahdollisia kiinteistökauppatilanteita.
Sähköinen dokumentointi on yleistynyt, ja monet kunnat tarjoavat mahdollisuuden liittää dokumentteja sähköiseen lupajärjestelmään. Paperidokumenttien säilyttäminen on kuitenkin edelleen suositeltavaa varmuuskopiona.
Asumisen, asuntokaupan ja remonttien työkalut samassa paikassa
Luo maksuton tili ja pääset hyödyntämään työkaluja ja kilpailutuksia, jotka auttavat tekemään parempia päätöksiä ja säästämään rahaa.
Usein kysytyt kysymykset
Tarvitaanko radonsuojaus kaikilla alueilla rakentamislupaa varten? Uuden rakennuksen radonpitoisuutta koskeva 200 Bq/m³ vaatimus on voimassa koko Suomessa, ja STUK:n mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua kaikkialla. Toteutustavat ja lupaehdot vaihtelevat kuitenkin kunnittain ja alueittain. Kunnan rakennusvalvonnasta saa tiedon paikallisista vaatimuksista.
Kuka vastaa radonsuojauksen suunnittelusta rakentamislupavaiheessa? Rakennesuunnittelija vastaa tyypillisesti alapohjan radonsuojauksen suunnittelusta, ja LVI-suunnittelija suunnittelee radonputkiston. Pääsuunnittelija koordinoi suunnitelmien yhteensovittamisen. Suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset määritellään rakentamislaissa ja sitä täydentävissä asetuksissa.
Mitä tapahtuu, jos uuden rakennuksen radonpitoisuus ylittää 200 Bq/m³? Mikäli vuosikeskiarvo ylittää uuden rakennuksen arvon 200 Bq/m³, pitoisuus on syytä alentaa, ja takuuaikana rakennuttaja voi vaatia korjausta rakentajalta. Tyypillisesti tämä tarkoittaa radonpuhaltimen asentamista valmiiksi rakennettuun putkistoon. Korjaustoimenpiteiden jälkeen tehdään kontrollimittaus.