Radonmittauksen oikea ajankohta ja kesto
Radonmittaus tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana ja se kestää vähintään kaksi kuukautta. Lue, miksi ajoitus ja kesto ratkaisevat tuloksen luotettavuuden.
Radonmittauksen luotettavuus riippuu merkittävästi siitä, milloin ja kuinka pitkään mittaus suoritetaan. Mittauksen ajankohdasta ja kestosta on säädetty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (1044/2018), ja Säteilyturvakeskus (STUK) antaa niistä käytännön ohjeet, jotta tulokset kuvaavat mahdollisimman hyvin todellista altistustilannetta. Tässä artikkelissa käsitellään radonmittauksen optimaalista ajankohtaa, mittausjakson pituutta sekä erilaisten tilanteiden erityisvaatimuksia.
Miksi mittausajankohta on tärkeä
Sisäilman radonpitoisuus vaihtelee merkittävästi eri vuodenaikoina, vuorokauden aikoina ja sääolosuhteiden mukaan. Mittauksen ajoittaminen oikein varmistaa, että tulos edustaa mahdollisimman hyvin pitkäaikaista keskimääräistä altistusta, jonka perusteella terveysriskit arvioidaan.
Suomessa radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimmillaan lämmityskaudella. Tämä johtuu savupiippuvaikutuksesta: kun sisäilma on lämpimämpää kuin ulkoilma, syntyy paine-ero, joka imee radonpitoista ilmaa maaperästä sisätiloihin. Kesällä paine-ero on pienempi ja ikkunoiden avaaminen lisää ilmanvaihtoa, mikä laskee pitoisuuksia.
Mittauskaudella tehty mittaus kuvaa pitoisuutta silloin, kun se on tyypillisesti suurimmillaan. Viitearvot tarkoittavat kuitenkin vuosikeskiarvoa, ja STUK:n mukaan vuosikeskiarvo lasketaan kertomalla mittauskaudella saatu tulos luvulla 0,9. Kesällä tehty mittaus voi antaa harhaanjohtavan alhaisen tuloksen.
STUK:n ohjeiden ja STM:n asetuksen mukaan radonmittaus tehdään syyskuun alun (1.9.) ja toukokuun lopun (31.5.) välisenä aikana. Tätä ajanjaksoa kutsutaan radonmittauskaudeksi, ja sen aikana tehty mittaus antaa luotettavan kuvan asunnon radontilanteesta. Mittauksen on oltava yhtäjaksoinen, eli purkki pidetään paikallaan koko mittauksen ajan.
Mittausjakson pituus
Mittausjakson pituus vaikuttaa oleellisesti tulosten luotettavuuteen. Radonpitoisuudet vaihtelevat päivien ja viikkojen sisällä, joten lyhyt mittaus voi osua poikkeukselliseen ajankohtaan ja antaa epäedustavan tuloksen.
Mittauksen on kestettävä vähintään kaksi kuukautta, ja STUK suosittelee kolmen kuukauden mittausta. Tämän pituinen mittaus tasaa lyhytaikaisen vaihtelun ja antaa luotettavan kuvan keskimääräisestä pitoisuudesta. Kahden kuukauden aikana sääolosuhteet, tuulet ja lämpötilat ehtivät vaihdella, jolloin mittaustulos ei riipu yksittäisten päivien erityisolosuhteista.
STUK:n mukaan alle kahden kuukauden mittauksen tuloksesta ei voi arvioida pitkän aikavälin keskiarvoa riittävän luotettavasti. Joissakin taloissa pitoisuus voi vaihdella esimerkiksi 100 ja 1 000 Bq/m³ välillä päivästä ja viikosta toiseen, joten lyhyt mittaus voi osua poikkeukselliseen jaksoon.
Kolmen kuukauden tai pidempi mittaus antaa tarkemman arvion vuosikeskiarvosta. STUK:n mukaan vuosikeskiarvon tarkka määritys edellyttää vuoden kestävää mittausta, joka huomioi myös vuodenaikavaihtelun ilman laskennallista kerrointa.
Erilaiset mittaustavat ja niiden ajoitus
Radonmittaukseen on käytettävissä erilaisia menetelmiä, joilla on omat erityispiirteensä ajoituksen suhteen. Menetelmän valinta vaikuttaa siihen, millaisia tuloksia saadaan ja miten niitä tulkitaan.
Integroiva mittaus eli purkkimittaus on yleisin radonmittausmenetelmä kotitalouksissa. Mittauspurkki kerää tietoa koko mittausjakson ajalta ja antaa tulokseksi jakson keskimääräisen pitoisuuden. Tämä menetelmä on luotettava pitkäaikaisen altistuksen arviointiin, kunhan mittausjakso on riittävän pitkä ja ajoittuu mittauskaudelle 1.9.–31.5.
Jatkuvatoiminen mittaus eli elektroninen mittari tallentaa radonpitoisuuden esimerkiksi tunnin tai päivän välein. Tällä menetelmällä voidaan seurata pitoisuuden vaihtelua reaaliaikaisesti ja tunnistaa erityisen korkeiden pitoisuuksien ajankohdat. Jatkuvatoiminen mittaus soveltuu erityisesti radonkorjausten vaikutusten alustavaan arviointiin ja ongelmien kartoitukseen. STUK:n mukaan myös kuluttajakäyttöön tarkoitetulla sähköisellä mittarilla tehtävä mittaus tehdään vähintään kahden kuukauden kestoisena mittauskaudella, mutta siitä ei yleensä jää dokumenttia, jota esimerkiksi asuntokaupassa voitaisiin myöhemmin kysyä.
Hetkellismittaus antaa tiedon radonpitoisuudesta juuri mittaushetkellä. Tämä menetelmä soveltuu nopeaan kartoitukseen tai tilanteisiin, joissa halutaan vertailla eri huoneiden pitoisuuksia samanaikaisesti. Hetkellismittauksen tulosta ei kuitenkaan voi suoraan verrata viitearvoihin, koska se ei edusta pitkäaikaista keskiarvoa.
Mittauksen ajoitus eri tilanteissa
Eri elämäntilanteissa radonmittauksen ajoitus voidaan suunnitella tarpeiden mukaan. Tärkeintä on varmistaa, että mittaus antaa päätöksenteon kannalta riittävän luotettavan tuloksen.
Asunnon ostamista harkittaessa radontieto on arvokas. Jos mittaus ehditään tehdä mittauskaudella vähintään kahden kuukauden ajan, se antaa luotettavan kuvan tilanteesta. Kiireellisessä tilanteessa voidaan harkita lyhytaikaista mittausta jatkuvatoimisella mittarilla, mutta tulos on vain suuntaa antava. Kesällä tehty mittaus kannattaa toistaa mittauskaudella.
Uudisrakennuksen valmistuttua radonmittaus on suositeltavaa tehdä ensimmäisellä mittauskaudella. STUK suosittelee mittausta ensimmäisen vuoden aikana, kun rakentajan takuu on vielä voimassa. Tällöin rakennus on asettunut ja ilmanvaihto toimii normaalisti. Rakennusaikana tehdyt mittaukset eivät välttämättä edusta valmiin rakennuksen tilannetta.
Radonkorjausten jälkeen on tärkeää varmistaa toimenpiteiden tehokkuus seurantamittauksella. STUK:n mukaan korjauksen onnistuminen todetaan vähintään kaksi kuukautta kestävällä purkkimittauksella mittauskaudella 1.9.–31.5. Lyhytaikainen mittaus korjauksen jälkeen antaa nopean alustavan tuloksen, mutta se ei korvaa kahden kuukauden mittausta.
Vuokra-asunnoissa radonmittauksesta on hyvä sopia vuokranantajan kanssa. Mittaus tehdään mittauskaudella, ja tulos on hyvä dokumentoida asunnon tietoihin. Vuokralainen voi myös itse mitata radonpitoisuuden, jos haluaa varmuuden tilanteesta.
Työpaikkojen radonmittaus
Työpaikoilla radonmittausta säätelevät erityiset velvoitteet, ja mittauksen ajoitus on tärkeä osa määräysten noudattamista. Säteilylaki (859/2018) edellyttää radonmittausta esimerkiksi maanalaisissa työtiloissa sekä maanpäällisissä työtiloissa STUK:n listaamissa kunnissa ja postinumeroalueilla, joilla radonpitoisuus ylittää viitearvon keskimääräistä useammin.
Työpaikan radonmittaus tehdään STUK:n ohjeiden mukaan radonmittauspurkilla 1.9.–31.5. välisenä aikana, ja purkkia pidetään työtiloissa vähintään kaksi kuukautta, mielellään kolme. Jos työpaikalla työskennellään pääasiassa mittauskauden ulkopuolella, mittaus tehdään tuona aikana. Työpaikkojen mittauksissa on käytettävä STUK:n hyväksymää mittausmenetelmää.
Maanalaisissa työtiloissa, kuten kaivoksissa ja tunneleissa, radonpitoisuudet voivat olla korkeita ympäri vuoden. Näissä tiloissa mittauksia voidaan tehdä vuodenajasta riippumatta, mutta säännöllinen seuranta on tärkeää olosuhteiden muutosten havaitsemiseksi.
Jos työpaikan radonpitoisuus ylittää viitearvon 300 Bq/m³, työnantajan on ryhdyttävä lisäselvityksiin tai pienennettävä radonpitoisuutta. Korjausten onnistuminen todetaan vähintään kaksi kuukautta kestävällä purkkimittauksella. STUK:n mukaan uusintamittaus tehdään esimerkiksi kymmenen vuoden välein, jos aiempi pitoisuus on ollut yli 100 Bq/m³, ja viiden vuoden välein, jos pitoisuus ennen korjausta on ollut yli 1 000 Bq/m³.
Mittaustulosten tulkinta ja vuodenaika
Mittaustulosten tulkinnassa on huomioitava, milloin mittaus on tehty. Mittauskauden ulkopuolella tehtyjä mittauksia ei voi suoraan verrata viitearvoihin.
Mittauskaudella tehty mittaus edustaa tyypillisesti vuoden korkeimpia pitoisuuksia. Tuloksesta lasketaan vuosikeskiarvo kertomalla se luvulla 0,9, ja tätä verrataan viitearvoon (300 Bq/m³ asunnoissa, 200 Bq/m³ uudisrakennuksissa). Esimerkiksi mittaustulos 320 Bq/m³ vastaa vuosikeskiarvoa noin 290 Bq/m³.
Kesällä tehty mittaus antaa yleensä mittauskautta alhaisemman tuloksen, ja kesä- ja talvipitoisuuksien suhde vaihtelee rakennuksittain. Kesämittauksen tulosta ei siksi voi luotettavasti muuntaa vuosikeskiarvoksi. Poikkeuksena ovat esimerkiksi kesämökit, joissa oleskellaan pääasiassa kesällä – STUK:n mukaan mittaus voidaan tällöin tehdä oleskeluaikana.
Syys- ja kevätkuukaudet syyskuusta toukokuuhun kuuluvat mittauskauteen, joten niiden aikana tehdyt vähintään kahden kuukauden mittaukset ovat päteviä. Mittauksen voi aloittaa esimerkiksi syyskuussa tai lokakuussa, jolloin kolmen kuukauden mittaus ehditään tehdä ennen joulua.
Olosuhteiden vaikutus mittauksen aikana
Mittausjakson aikana vallitsevat olosuhteet vaikuttavat tulokseen, vaikka pitkäaikaismittaus tasaa suurimman osan vaihtelusta. Joitakin seikkoja kannattaa silti huomioida.
Normaalin asumisen jatkaminen mittauksen aikana on tärkeää. Ikkunoiden ja ovien tavallista runsaampi tuuletuskäyttö voi alentaa pitoisuuksia ja antaa harhaanjohtavan tuloksen. Toisaalta tilojen sulkeminen ja ilmanvaihdon vähentäminen voi nostaa pitoisuuksia epätavallisen korkeiksi.
Poikkeuksellisen kylmät tai lämpimät jaksot mittausaikana voivat vaikuttaa tulokseen. Erittäin kylmällä säällä savupiippuvaikutus on voimakkaimmillaan ja pitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Lauhalla talvella pitoisuudet voivat jäädä tyypillistä alhaisemmiksi. Kahden kuukauden mittausjakso yleensä tasaa nämä vaihtelut.
Rakennustyöt tai remontit mittauksen aikana voivat häiritä tuloksia. Erityisesti alapohjan avaaminen tai ilmanvaihtojärjestelmän muutokset voivat aiheuttaa poikkeuksellisia pitoisuuksia. Mittaus kannattaa tehdä normaalissa käyttötilanteessa, kun merkittäviä muutostöitä ei ole meneillään.
Mittauspurkin sijoittaminen
Mittauksen onnistumisen kannalta on tärkeää sijoittaa mittauspurkki oikein ja huolehtia sen pysymisestä paikallaan koko mittausjakson ajan.
Mittauspurkki sijoitetaan tyypillisesti oleskelutiloihin, kuten olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen. Nämä tilat kuvaavat hyvin asukkaiden todellista altistumista. Keittiöissä ja kylpyhuoneissa ilmanvaihto on usein tehokkaampaa, mikä voi antaa alhaisemman tuloksen kuin muissa tiloissa.
Alimmassa asuinkerroksessa pitoisuudet ovat yleensä korkeimmat, koska se on lähimpänä maaperää. Jos mittaus halutaan tehdä vain yhdessä tilassa, alimman kerroksen oleskelutila on usein sopiva valinta. STUK:n ohjeen mukaan alle 100 neliön asuntoon riittää yksi mittauspurkki ja suurempaan tarvitaan vähintään kaksi.
Mittauspurkki sijoitetaan vakaalle alustalle, kuten hyllylle tai pöydälle, noin metrin korkeudelle lattiasta. Purkkia ei kannata sijoittaa suoraan lämmönlähteen viereen, vetoiseen paikkaan tai suoraan auringonvaloon. Ilman tulee päästä vapaasti kiertämään purkin ympärillä.
Mittausjakson aikana purkki pidetään paikallaan, eikä sitä siirretä tai peitetä. Jos purkki putoaa tai siirtyy, se voidaan asettaa takaisin paikalleen, mutta merkittävät häiriöt voivat vaikuttaa tuloksen luotettavuuteen.
Milloin mittaus kannattaa uusia
Joissain tilanteissa radonmittaus kannattaa uusia, vaikka aiempi mittaus olisi tehty oikein. Olosuhteiden muutokset voivat vaikuttaa radonpitoisuuksiin, ja säännöllinen seuranta voi olla paikallaan.
Rakennuksen muutostöiden jälkeen mittaus on suositeltavaa uusia. Erityisesti alapohjan, ilmanvaihdon tai kellaritilojen muutokset voivat vaikuttaa radonpitoisuuksiin. Myös rakennuksen laajennukset tai käyttötarkoituksen muutokset ovat perusteita uusintamittaukselle.
Jos aiempi mittaus on tehty kesällä tai se on kestänyt alle kaksi kuukautta, mittauskaudella tehty mittaus antaa luotettavamman tuloksen. Erityisesti lähellä viitearvoa olevat tulokset kannattaa varmistaa.
Radonkorjausten jälkeen seurantamittaus on tarpeen korjausten tehokkuuden varmistamiseksi. Mittaus tehdään mittauskaudella vähintään kahden kuukauden kestoisena, jotta tulos on vertailukelpoinen alkuperäisen mittauksen kanssa.
Pitkän ajan kuluttua edellisestä mittauksesta uusi mittaus voi olla paikallaan. STUK:n mukaan sisäilman radonpitoisuus kannattaa mitata vähintään 10 vuoden välein, koska esimerkiksi rakenteiden ikääntyminen, ikkunaremontit ja ilmanvaihdon muutokset voivat muuttaa radonpitoisuutta.
Mittauspalveluiden valinta
Radonmittauksen voi tehdä itse tilaamalla mittauspurkin tai käyttämällä mittauspalvelua. Molemmissa tapauksissa on tärkeää varmistaa, että mittaus täyttää luotettavuusvaatimukset.
STUK ylläpitää luetteloa hyväksymistään radonmittausmenetelmistä ja niiden toimittajista. Radonmittauksen voi tilata STUK:lta tai toimijalta, joka käyttää STUK:n hyväksymää mittausmenetelmää. Asuntokauppaa tai viranomaismenettelyä varten kannattaa käyttää hyväksyttyä menetelmää.
Mittauspurkkien hinta vaihtelee toimittajan mukaan; yksi purkki maksaa tyypillisesti noin 50–90 euroa. Hintaan sisältyy yleensä purkki, laboratorioanalyysi ja raportti. Jatkuvatoimiset mittarit ovat kalliimpia, mutta ne voidaan käyttää useita kertoja.
Mittausraportin tulee sisältää selkeät tiedot mittausajasta, paikasta, tuloksesta ja mittausmenetelmästä. Nämä tiedot ovat tärkeitä tulosten tulkinnan ja mahdollisten jatkotoimenpiteiden kannalta. Hyvin laadittu raportti on arvokas dokumentti asunnon tiedoissa.
Asumisen, asuntokaupan ja remonttien työkalut samassa paikassa
Luo maksuton tili ja pääset hyödyntämään työkaluja ja kilpailutuksia, jotka auttavat tekemään parempia päätöksiä ja säästämään rahaa.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin radonmittaus kannattaa tehdä? Radonmittaus tehdään syyskuun alun (1.9.) ja toukokuun lopun (31.5.) välisenä aikana. Tällöin radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimmillaan, ja mittauksen tuloksesta voidaan laskea vuosikeskiarvo kertomalla se luvulla 0,9. Mittauksen kesto on vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme.
Voiko radonmittauksen tehdä kesällä? Kesällä tehty mittaus antaa tyypillisesti alhaisemman tuloksen, eikä sitä voi suoraan verrata viitearvoihin. Tulos kannattaa varmistaa mittauskaudella tehtävällä mittauksella. Poikkeuksena ovat tilat, joissa oleskellaan pääasiassa kesällä, kuten kesämökit, joissa mittaus voidaan STUK:n mukaan tehdä oleskeluaikana.
Kuinka pitkä mittausjakso tarvitaan? Mittauksen on kestettävä vähintään kaksi kuukautta, ja STUK suosittelee kolmea kuukautta. Pidempi mittausjakso antaa tarkemman kuvan keskimääräisestä pitoisuudesta. Lyhyempiä mittauksia voidaan käyttää kartoitukseen ja korjausten alustavaan arviointiin, mutta niistä ei voi luotettavasti arvioida vuosikeskiarvoa.