Radon kerrostalossa – milloin on syytä huoleen
Radon kerrostalossa koskettaa erityisesti alimpien kerrosten asukkaita. Lue, milloin radonmittaus on tarpeen ja mitä korjauskeinoja taloyhtiöllä on käytössään.
Kerrostaloissa radonpitoisuudet ovat yleensä matalampia kuin omakotitaloissa, mutta poikkeuksia esiintyy. Erityisesti alimpien kerrosten asunnot voivat altistua merkittäville radonpitoisuuksille. Tässä artikkelissa käsitellään radonin esiintymistä kerrostaloissa, mittauksen tarvetta ja käytettävissä olevia torjuntakeinoja.
Radonin esiintyminen kerrostaloissa
Radon on maaperästä nouseva radioaktiivinen kaasu, joka voi kulkeutua rakennuksiin useiden reittien kautta. Kerrostaloissa radonin kulkeutuminen on monimutkaisempaa kuin omakotitaloissa, koska rakennus on suurempi ja kerroksia on useita.
Miksi alimmat kerrokset ovat alttiimpia
Kerrostalojen alimmat kerrokset ovat lähimpänä maaperää, josta radon vapautuu. Maanvastaisen kerroksen alapohjassa voi olla samoja radonin kulkeutumisreittejä kuin omakotitaloissa: halkeamia, läpivientejä ja tiivistämättömiä liitoskohtia.
Ensimmäisen kerroksen asunnoissa radonpitoisuudet voivat olla samaa luokkaa kuin omakotitaloissa, jos alapohjan tiiveys on heikko. Ylempiin kerroksiin radon kulkeutuu harvemmin merkittävinä pitoisuuksina, mutta sekin on mahdollista esimerkiksi porraskäytävien ja hormien kautta.
Kellaritilojen merkitys
Monissa kerrostaloissa on kellarikerros, joka toimii puskurina maaperän ja asuintilojen välillä. Kellarin ilmanvaihto ja tiiveys vaikuttavat siihen, kuinka paljon radonia kulkeutuu ylempiin tiloihin.
Huonosti tuuletetussa kellarissa radonpitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Jos kellarin ja ensimmäisen kerroksen välillä on ilmayhteys esimerkiksi putkistojen tai portaikon kautta, radon voi levitä asuintiloihin.
Rakennuksen ikä ja rakennustapa
Kerrostalojen radontilanteeseen vaikuttaa merkittävästi rakennusvuosi ja käytetyt rakennustekniikat. Vanhemmissa taloissa alapohjan tiiveysvaatimukset olivat löyhempiä, ja materiaalit ovat saattaneet haurastua ajan myötä.
1970–1990-luvuilla rakennetuissa elementtitaloissa alapohjan liitoskohdat saattavat olla radonin kulkeutumisen kannalta kriittisiä kohtia. Uudemmissa taloissa radonsuojaus on tyypillisesti huomioitu jo suunnitteluvaiheessa.
Milloin radonmittaus on tarpeen kerrostalossa
Radonmittaus on suositeltavaa kerrostaloasunnoissa tietyissä tilanteissa. Säteilyturvakeskuksen (STUK) ohjeiden perusteella mittausta kannattaa harkita erityisesti seuraavissa tapauksissa:
Alimman kerroksen asunnot
Ensimmäisen kerroksen ja maanvastaisten tilojen asunnoissa radonmittaus on suositeltavaa riippumatta sijainnista. Nämä tilat ovat potentiaalisesti alttiimpia kohonneille radonpitoisuuksille.
Tunnetut radonalueet
Jos kerrostalo sijaitsee tunnetulla radonalueella, alimpien kerrosten asuntojen mittaus on erityisen perusteltua. Ylempien kerrosten asunnoissa mittausta ei yleensä tarvita, ellei rakennuksessa ole havaittu radonin kulkeutumista esimerkiksi hormien tai porraskäytävien kautta. STUK:n radonkartat antavat viitteitä alueen radontilanteesta, mutta ne eivät korvaa asuntokohtaista mittausta.
Rakennuksen erityispiirteet
Mittaus on suositeltavaa, jos rakennuksessa on havaittu radonongelmia muissa asunnoissa, kellaritiloissa esiintyy korkeita pitoisuuksia, tai rakennuksessa on tehty merkittäviä remontteja, jotka ovat voineet vaikuttaa alapohjan tiiveyteen.
Radonmittauksen toteutus kerrostalossa
Kerrostaloasunnossa radonmittaus toteutetaan samoin periaattein kuin omakotitalossa. STUK:n ohjeiden mukaan mittaus tehdään mittauskaudella 1.9.–31.5., ja se kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme.
Mittauspurkin sijoittelu
Mittauspurkki sijoitetaan oleskelutilaan, kuten olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen. Purkki asetetaan noin metrin korkeudelle lattiasta, pois ikkunoiden ja ilmanvaihtoventtiilien välittömästä läheisyydestä.
Kerrostaloasunnossa yksi mittauspurkki riittää yleensä, koska STUK:n ohjeen mukaan alle 100 neliön asuntoon riittää yksi purkki ja tilat ovat samassa kerroksessa. Yksi mittauspurkki maksaa tyypillisesti noin 50–90 euroa.
Taloyhtiön rooli
Taloyhtiö voi järjestää radonmittauksen koko rakennukseen, mikä on usein kustannustehokasta. Yhteismittauksessa saadaan kattava kuva koko rakennuksen radontilanteesta ja voidaan tunnistaa mahdolliset ongelmakohteet.
Isännöitsijä tai hallitus voi koordinoida mittauksen ja jakaa tulokset osakkaille ja asukkaille. Mittaustulosten perusteella voidaan arvioida mahdollisten korjaustoimenpiteiden tarvetta.
Raja-arvot ja tulosten merkitys
Kerrostaloasuntoihin sovelletaan samoja arvoja kuin muihinkin asuntoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1044/2018) mukaan asunnon radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Uusissa rakennuksissa vuosikeskiarvo ei saa ylittää 200 Bq/m³.
Tulosten tulkinta kerrostalossa
Kerrostaloasunnon radonpitoisuutta arvioitaessa on hyvä huomioida muutamia erityispiirteitä. Jos alimman kerroksen asunnossa pitoisuus ylittää viitearvon, on todennäköistä, että myös muissa saman kerroksen asunnoissa voi olla kohonneita pitoisuuksia.
Ylempien kerrosten asunnoissa kohonneet pitoisuudet viittaavat usein siihen, että radon kulkeutuu rakennuksen sisäisiä reittejä pitkin. Tällöin ongelma vaatii laajempaa selvitystä koko rakennuksen osalta.
Vertailu muihin asuntoihin
Taloyhtiön kannattaa koota mittaustulokset yhteen ja tarkastella niitä kokonaisuutena. Jos pitoisuudet vaihtelevat merkittävästi saman kerroksen asuntojen välillä, syy voi olla asuntokohtaisissa rakenteissa tai läpivienneissä.
Radonin torjunta kerrostalossa
Kerrostaloissa radonkorjaukset ovat usein monimutkaisempia kuin omakotitaloissa, koska ne koskettavat yhteisiä rakenteita ja vaativat taloyhtiön päätöksiä.
Taloyhtiön vastuulla olevat toimenpiteet
Alapohjan ja yhteisten rakenteiden korjaukset kuuluvat tyypillisesti taloyhtiön vastuulle. Näitä ovat muun muassa kellaritilojen ilmanvaihdon parantaminen, alapohjan läpivientien tiivistäminen ja yhteisten hormien tarkistus.
Taloyhtiön päättämät korjaukset rahoitetaan yhtiövastikkeilla tai erillisillä maksuilla. Suuremmat korjaukset vaativat yhtiökokouksen päätöksen.
Ilmanvaihdon tehostaminen
Koneellisen ilmanvaihdon säätäminen ja tasapainottaminen voi auttaa radonpitoisuuden alentamisessa. Alipaineisuuden vähentäminen heikentää radonin imuvaikutusta maaperästä.
Ilmanvaihtojärjestelmän huolto ja puhdistus varmistavat, että järjestelmä toimii suunnitellusti. Tukkeutuneet kanavat ja likaantuneet suodattimet heikentävät ilmanvaihdon tehokkuutta.
Rakenteiden tiivistäminen
Yksittäisen asunnon tasolla voidaan tiivistää läpivientejä ja liitoskohtia, jotka mahdollistavat radonin kulkeutumisen. Putkiläpivientien, lattiakaivon ja seinän vierustojen tiivistäminen voi auttaa lievissä tapauksissa.
Laajemmat tiivistystyöt alapohjassa ja kellaritiloissa ovat taloyhtiön vastuulla. Näiden suunnittelu ja toteutus vaativat asiantuntemusta radonkorjauksista.
Radonimuri kerrostalossa
Radonimurin asentaminen kerrostaloon on teknisesti mahdollista, mutta vaativampaa kuin omakotitalossa. Imuputkiston reititys ja puhaltimen sijoitus vaativat huolellista suunnittelua.
Joissain tapauksissa yksi radonimuri voi palvella useampaa asuntoa, jos alapohjan rakenne sen mahdollistaa. Tällöin kustannukset jakautuvat useammalle osapuolelle.
Asukkaan oikeudet ja velvollisuudet
Kerrostaloasukkaan asema radonasioissa riippuu siitä, onko kyseessä omistus- vai vuokra-asunto.
Osakkeenomistajan näkökulma
Osakkeenomistaja voi teettää radonmittauksen omassa asunnossaan itsenäisesti. Jos pitoisuudet ylittävät viitearvon, osakkeenomistaja voi esittää taloyhtiölle vaatimuksen korjaustoimenpiteistä.
Yhteisiin rakenteisiin kohdistuvat korjaukset päätetään yhtiökokouksessa. Osakkeenomistaja voi nostaa asian esille ja vaatia selvityksiä, mutta päätösvalta on yhtiökokouksella.
Vuokralaisen näkökulma
Vuokralainen voi pyytää vuokranantajaa teettämään radonmittauksen tai mitata itse. Terveydensuojelulain tavoitteena on ehkäistä asunnoissa esiintyviä terveyshaittoja, ja asuntojen radonpitoisuutta koskevissa kysymyksissä toimivaltainen viranomainen on kunnan terveydensuojelu.
Jos vuokra-asunnossa todetaan viitearvon ylittävä radonpitoisuus, vuokralainen voi pyytää vuokranantajalta korjaustoimenpiteitä. Tarvittaessa asian voi viedä kunnan terveydensuojeluviranomaisen arvioitavaksi.
Radonin huomioiminen asuntokaupassa
Kerrostaloasunnon kaupassa radon on nykyään yleisesti huomioitu tekijä. Ostajan kannattaa selvittää asunnon radonmittaushistoria ja pyytää nähtäväksi mahdolliset mittaustulokset.
Myyjän tiedonantovelvollisuus
Myyjän on kerrottava ostajalle tiedossaan olevat radonmittaustulokset. Jos asunnossa on tehty radonkorjauksia, näistäkin on syytä kertoa.
Radonmittaus ei ole pakollinen asuntokaupassa, mutta se on suositeltava erityisesti alimman kerroksen asunnoissa ja tunnetuilla radonalueilla.
Kuntotarkastuksen yhteydessä
Kuntotarkastuksessa voidaan arvioida radonriskiä rakenteellisesta näkökulmasta. Varsinainen radonpitoisuus selviää kuitenkin vain mittaamalla.
Monet asunnonostajat teettävät radonmittauksen osana asunnon hankintaprosessia. Tämä on erityisen suositeltavaa, jos aiempia mittaustuloksia ei ole saatavilla.
Erityistilanteet kerrostaloissa
Joissain kerrostaloissa esiintyy erityistilanteita, jotka vaativat tavallista tarkempaa huomiota radonasioissa.
Maanvaraiset liiketilat
Kerrostalojen kivijalkaan sijoitetut liiketilat ovat usein maanvaraisia ja voivat altistua korkeille radonpitoisuuksille. Näissä tiloissa työntekijät voivat viettää pitkiä aikoja, joten mittaus on erityisen tärkeää.
Liiketilojen radonmittaus kuuluu tyypillisesti tilan haltijan tai vuokralaisen vastuulle, ellei vuokrasopimuksessa ole toisin sovittu.
Kellarivarastot
Kellarivarastoissa radonpitoisuudet voivat olla korkeita. Vaikka varastoissa vietetään aikaa vain satunnaisesti, korkeat pitoisuudet voivat kulkeutua sieltä asuintiloihin.
Jos kellarissa käydään säännöllisesti, radonmittaus voi olla paikallaan. Kellarin tuuletuksen parantaminen on usein yksinkertainen toimenpide.
Autotallit ja parkkihallit
Maanalaiset parkkihallit ja autotallit voivat kerätä radonia. Tyypillisesti näiden tilojen ilmanvaihto on kuitenkin tehokasta pakokaasupäästöjen vuoksi, mikä samalla laimentaa radonpitoisuutta.
Asumisen, asuntokaupan ja remonttien työkalut samassa paikassa
Luo maksuton tili ja pääset hyödyntämään työkaluja ja kilpailutuksia, jotka auttavat tekemään parempia päätöksiä ja säästämään rahaa.
Usein kysytyt kysymykset
Tarvitseeko ylemmissä kerroksissa mitata radonia? Tyypillisesti radonpitoisuudet ovat matalampia ylemmissä kerroksissa. Mittaus on kuitenkin suositeltavaa, jos talo sijaitsee tunnetulla radonalueella tai rakennuksen alemmissa kerroksissa on todettu kohonneita pitoisuuksia. Radon voi kulkeutua ylöspäin hormien ja porraskäytävien kautta.
Kuka vastaa radonkorjauksen kustannuksista kerrostalossa? Yhteisiin rakenteisiin kohdistuvat korjaukset ovat taloyhtiön vastuulla ja rahoitetaan yhtiövastikkeilla. Asuntokohtaiset toimenpiteet, kuten sisäpuolisten läpivientien tiivistäminen, ovat usein osakkaan vastuulla. Vastuu määräytyy yhtiöjärjestyksen ja asunto-osakeyhtiölain mukaan.
Voiko kerrostaloasunnon radonia alentaa itse? Yksittäinen asukas voi parantaa ilmanvaihtoa avaamalla korvausilmaventtiilit ja huolehtimalla niiden puhtaudesta. Pienimuotoiset tiivistystyöt, kuten lattian läpivientien tiivistäminen, voivat auttaa. Ikkunoiden ja ovien tiivistäminen voi puolestaan lisätä asunnon alipainetta ja siten radonpitoisuutta, jos korvausilman saannista ei huolehdita. Merkittävät korjaukset vaativat kuitenkin taloyhtiön toimia ja ammattilaisen apua.