Miten kosteusmittaus tehdään?

Kosteusmittaus on keskeinen työkalu rakennusten kunnon arvioinnissa. Mittauksen avulla voidaan selvittää, onko rakenteissa haitallista kosteutta, ja arvioida mahdollisen kosteusvaurion laajuutta. Oikein suoritettu kosteusmittaus antaa luotettavan kuvan rakenteiden tilasta ja auttaa päätöksenteossa niin asuntokaupassa kuin korjaussuunnittelussakin.

---

Milloin kosteusmittaus on tarpeen?

Tyypilliset tilanteet

Kosteusmittaus on syytä tehdä useissa eri tilanteissa. Tyypillisesti mittaus tulee kyseeseen, kun:

Asuntokaupan yhteydessä:

• Kuntotarkastuksessa havaitaan riskirakenteita
• Myyjä tai ostaja haluaa varmuuden rakenteiden kunnosta
• Rakennus on vanha ja historiasta ei ole tarkkaa tietoa
• Alueella on ollut tulvia tai pohjavesiongelmia

Vaurioepäilyn yhteydessä:

• Asunnossa esiintyy tunkkaista hajua
• Pinnoissa näkyy värimuutoksia tai kupruuntumista
• Ilmankosteudessa on tavallisesta poikkeavia vaihteluita
• Asukkaat kokevat hengitystieoireita

Remontin yhteydessä:

• Ennen märkätilan pinnoittamista
• Kuivumisen seurannan aikana
• Remontin jälkeisessä laadunvarmistuksessa

Kuka voi tehdä kosteusmittauksen?

Kosteusmittauksen voi periaatteessa suorittaa kuka tahansa, mutta luotettavan ja juridisesti pätevän mittausraportin laatiminen edellyttää ammattilaista. Tyypillisesti kosteusmittauksia tekevät:

• Rakennusterveysasiantuntijat (RTA)
• Kosteusvauriokartoittajat
• Kuntotarkastajat (AKK, FISE)
• Rakennusfysiikan asiantuntijat

Ammattilaisen tekemä mittaus on suositeltava erityisesti silloin, kun tuloksia käytetään asuntokaupassa, vakuutusasioissa tai riitatilanteissa.

---

Kosteusmittauksen menetelmät

Kosteusmittauksessa käytetään useita erilaisia menetelmiä, jotka soveltuvat erilaisiin tilanteisiin ja antavat eritasoista tietoa rakenteiden kosteustilasta.

Pintakosteusmittaus

Toimintaperiaate: Pintakosteusmittari mittaa materiaalin sähkönjohtavuutta tai dielektrisyyttä pinnan läheisyydessä. Kosteus muuttaa materiaalin sähköisiä ominaisuuksia, mikä näkyy mittarin lukemissa.

Mittaussyvyys: Pintakosteusmittarit mittaavat tyypillisesti 0–3 senttimetrin syvyydeltä. Ne eivät siis kerro syvemmällä rakenteessa olevasta kosteudesta.

Soveltuvuus:

• Nopea kosteuskartoitus laajoilla alueilla
• Eri alueiden vertailu samassa tilassa
• Poikkeavien kohtien paikallistaminen tarkempia mittauksia varten

Rajoitukset:

• Antaa vain suuntaa-antavia arvoja
• Tuloksiin vaikuttavat monet tekijät (materiaalin tiheys, suolat, lämpötila)
• Ei sovellu tarkkaan kosteuspitoisuuden määritykseen
• Metalliosat ja johdot voivat vääristää tuloksia

Tulosten tulkinta: Pintakosteusmittarin antamat arvot ovat suhteellisia ja niitä verrataan tyypillisesti kuivan vertailualueen lukemiin. Merkittävä ero kuivan alueen ja mitatun alueen välillä viittaa kohonneeseen kosteuteen.

Porareikämittaus (suhteellinen kosteus)

Toimintaperiaate: Rakenteeseen porataan reikiä, joihin asennetaan mittausputket. Reikien annetaan tasaantua, minkä jälkeen mitataan ilman suhteellinen kosteus (RH%) ja lämpötila rakenteen sisällä.

Mittaussyvyydet: Tyypillisesti mittaukset tehdään kahdelta tai kolmelta syvyydeltä:

• Pinnasta (0,4 × rakenteen paksuus)
• Keskeltä
• Pohjasta (0,4 × rakenteen paksuus pohjasta)

Tasaantumisaika:

• Betonirakenteissa vähintään 3 vuorokautta
• Puurakenteissa 1–2 vuorokautta
• Tasaantumisajan noudattaminen on kriittistä tulosten luotettavuuden kannalta

Tulosten tulkinta:

Huomioitavaa: Raja-arvot vaihtelevat rakenteen ja materiaalin mukaan. Esimerkiksi betonirakenteissa 85 % RH on monien pinnoitteiden kannalta kriittinen raja-arvo.

Piikkimittaus (puukosteuden mittaus)

Toimintaperiaate: Puun kosteutta mitataan painamalla mittarin piikit puun pintaan. Mittari mittaa puun sähkövastusta, joka muuttuu kosteuden mukaan.

Mittaussyvyys: Tyypillisesti 0,5–1 senttimetrin syvyydeltä piikkien pituudesta riippuen.

Tulosten tulkinta:

Soveltuvuus:

• Puuikkunoiden ja -ovien karmit
• Hirsirakenteet
• Puurakenteiset seinät ja lattiat
• Alakaton rakenteet

Lämpökamerakuvaus

Toimintaperiaate: Lämpökamera mittaa pintalämpötiloja ja visualisoi ne värikuvana. Kostea rakenne johtaa lämpöä eri tavalla kuin kuiva, mikä näkyy lämpötilaeroina.

Soveltuvuus:

• Laajojen alueiden kartoitus
• Vuotojen ja kylmäsiltojen paikallistaminen
• Lämpöhäviöiden kartoitus
• Tulosten dokumentointi

Rajoitukset:

• Ei mittaa suoraan kosteutta
• Vaatii riittävän lämpötilaeron sisä- ja ulkotilojen välillä (tyypillisesti > 15 °C)
• Pinnoitteet ja materiaalit vaikuttavat emissiviteettiin
• Edellyttää osaavaa tulkintaa

Tulosten tulkinta: Lämpökuvauksessa etsitään poikkeamia normaalista lämpötilajakaumasta. Tyypillisesti kostea alue näkyy viileämpänä kuin ympäröivä kuiva alue, mutta tulkinta edellyttää ammattitaitoa ja olosuhteiden huomioimista.

Viilto- eli nappimittaus

Toimintaperiaate: Pinnoitteeseen tehdään pieni viilto, johon asennetaan mittausnappi. Napin ja pinnoitteen alle kertyy kosteutta, joka mitataan tietyn tasaantumisajan jälkeen.

Soveltuvuus:

• Lattianpäällysteen alla olevan kosteuden mittaaminen
• Pinnoitteen tartuntaolosuhteiden arviointi
• Tarkistusmittaukset porareikämittauksen rinnalla

---

Mittauksen suorittaminen käytännössä

Valmistelut ennen mittausta

Luotettavan kosteusmittauksen edellytyksenä on huolellinen valmistelu:

Olosuhteiden vakiinnuttaminen:

• Mittaustilojen sisälämpötilan tulisi olla normaalissa käyttölämpötilassa (20–22 °C)
• Ilmastoinnin ja lämmityksen tulisi toimia normaalisti
• Mittausta edeltävänä aikana ei pitäisi olla poikkeuksellisia kosteuskuormituksia

Mittauskohteen kartoitus:

• Selvitä rakennetyypit ja materiaalit
• Tutki rakennuksen historia ja aiemmat korjaukset
• Kartoita riskikohdat ja mahdolliset vuotohistoriat
• Varmista pääsy mitattaviin rakenteisiin

Laitteiden kalibrointi: Mittalaitteiden tulee olla kalibroituja ja toimintakunnossa. Ammattilaisten käyttämät laitteet kalibroidaan säännöllisesti.

Mittauksen kulku

1. Alkukartoitus: Ensimmäiseksi tehdään yleiskartoitus pintakosteusmittarilla tai lämpökameralla. Tämä auttaa tunnistamaan alueet, joissa tarkempia mittauksia tarvitaan.

2. Kosteuspoikkeamien paikallistaminen: Kartoituksen perusteella valitaan kohteet tarkemmille mittauksille. Tyypillisesti mitataan sekä poikkeavat alueet että vertailualueet.

3. Tarkentavat mittaukset: Poikkeavissa kohdissa tehdään porareikämittauksia tai muita tarkkoja mittauksia. Mittauspisteiden määrä ja sijainti dokumentoidaan.

4. Tasaantuminen: Porareikämittauksissa mittausputkien annetaan tasaantua vaadittu aika ennen lukemien ottamista.

5. Tulosten kirjaaminen: Kaikki mittaustulokset kirjataan ylös mittauspisteen sijainnin, syvyyden ja olosuhteiden kanssa.

---

Mittausraportin sisältö

Ammattilaisen laatima kosteusmittausraportti sisältää tyypillisesti seuraavat osat:

Perustiedot

• Kohteen osoite ja tunnistetiedot
• Mittauksen tilaaja ja syy
• Mittauspäivämäärä ja olosuhteet
• Mittauksen suorittaja ja pätevyydet

Kohdekuvaus

• Rakennuksen perustiedot (ikä, rakennetyyppi, materiaalit)
• Rakenteiden kuvaus mitattavilta osin
• Aiemmat tiedossa olevat vauriot tai korjaukset

Mittausmenetelmät ja -laitteet

• Käytetyt mittausmenetelmät
• Laitteiden tyypit ja kalibrointitiedot
• Mittausten laajuus ja kattavuus

Tulokset

• Mittauspisteiden sijainnit (mielellään pohjakuvassa)
• Mittausarvot kaikilta pisteiltä
• Vertailu raja-arvoihin tai vertailualueisiin

Johtopäätökset

• Tulosten tulkinta
• Mahdolliset kosteusvauriot tai riskit
• Suositukset jatkotoimenpiteiksi

Liitteet

• Valokuvat ja lämpökuvat
• Pohjakuvat mittauspisteineen
• Laitteiden kalibrointitodistukset

---

Mittaustulosten tulkinta

Huomioitavat tekijät

Mittaustulosten tulkinta edellyttää useiden tekijöiden huomioimista:

Rakenteen tyyppi: Eri rakennetyyppien normaalit kosteustasot vaihtelevat. Esimerkiksi maanvastainen betonilaatta on luonnostaan kosteampi kuin yläpohja.

Materiaalit: Eri materiaalit käyttäytyvät eri tavoin kosteuden suhteen. Betoni, puu, tiili ja eristeet kaikki imevät ja luovuttavat kosteutta omalla tavallaan.

Vuodenaika ja sää: Rakenteiden kosteustaso vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Keväällä sulamisvedet ja syksyllä sateet voivat nostaa kosteustasoja.

Rakennuksen käyttö: Asuminen tuottaa kosteutta (suihku, sauna, ruoanlaitto, hengitys). Mittaus tulee ajoittaa normaalin käytön mukaisiin olosuhteisiin.

Tyypilliset virhelähteet

Liian lyhyt tasaantumisaika: Porareikämittauksessa liian lyhyt tasaantumisaika johtaa virheellisiin tuloksiin. Mittausputkien tulee ehtis tasaantua rakenteen kanssa.

Väärä mittaussyvyys: Mittaus liian pinnalta tai syvältä voi antaa harhaanjohtavan kuvan kosteustilanteesta.

Pintakosteusmittarin yliarviointi: Pintakosteusmittarin tuloksia ei tule tulkita absoluuttisina arvoina. Mittari antaa vain suuntaa ja vertailutietoa.

Olosuhteiden muutokset: Mittausolosuhteiden muuttuminen mittauksen aikana voi vääristää tuloksia.

---

Kosteusmittauksen kustannukset

Tyypilliset hinnat

Kosteusmittauksen hinta riippuu mittauksen laajuudesta ja menetelmistä:

Kuka maksaa mittauksen?

Maksajan määräytyminen riippuu tilanteesta:

Asuntokaupassa:

• Tyypillisesti ostaja tilaa ja maksaa lisätutkimukset
• Myyjä voi tilata ennakolta vakuuttaakseen ostajat
• Kustannusten jakamisesta voidaan neuvotella

Vuokra-asunnossa:

• Vuokranantajan vastuulla, jos mittaus liittyy asumiskelpoisuuteen
• Taloyhtiön vastuulla, jos mittaus koskee rakenteita

Taloyhtiössä:

• Yleensä taloyhtiön vastuulla yhteisten tilojen ja rakenteiden osalta
• Osakkaan vastuulla huoneiston sisäpintojen osalta

---

Milloin kannattaa teettää kosteusmittaus?

Suositeltavat tilanteet

Kosteusmittaus kannattaa teettää erityisesti seuraavissa tilanteissa:

Ennen asunnon ostoa:

• Vanhemmat rakennukset (erityisesti ennen 1990-lukua rakennetut)
• Riskirakenteita sisältävät kohteet
• Kellarikerroksen tai maanvastaisen tilan sisältävät asunnot
• Kohteet, joissa on ollut vesivahinkoja

Vaurioepäilyssä:

• Hajuhaitat tai tunkkainen ilma
• Näkyvät merkit kosteudesta
• Terveyshaitat, jotka voisivat liittyä kosteuteen
• Naapurihuoneistossa havaittu kosteusvaurio

Remontin yhteydessä:

• Märkätilan peruskorjaus
• Lattiamateriaalin vaihto
• Putkiston uusiminen
• Vesivahingon korjaus

Milloin mittaus ei ole tarpeellinen?

Kosteusmittaus ei yleensä ole tarpeellinen, jos:

• Rakennus on uusi ja hyväkuntoinen
• Aiemmat tutkimukset ovat tuoreita ja kattavia
• Kyseessä on pelkkä pintaremontti kuivissa tiloissa

---

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan kosteusmittaus kestää? Pintakosteuskartoitus kestää tyypillisesti 1–2 tuntia. Porareikämittaus edellyttää tasaantumisaikaa, joten tulokset saadaan vasta 3–5 vuorokauden kuluttua.

Voinko tehdä kosteusmittauksen itse? Yksinkertaisen pintakosteuskartoituksen voi tehdä itsekin, mutta luotettava mittaus ja tulosten tulkinta edellyttävät ammattilaista.

Onko kosteusmittaus pakollinen asuntokaupassa? Ei ole pakollinen, mutta erittäin suositeltava erityisesti vanhemmissa rakennuksissa tai riskirakenteita sisältävissä kohteissa.

Mitä teen, jos mittaustulokset ovat huolestuttavia? Ota yhteyttä rakennusterveysasiantuntijaan tai kosteusvauriokartoittajaan. He voivat arvioida tilanteen ja suositella jatkotoimenpiteitä.

Voiko kosteusmittaus vaurioittaa rakenteita? Porareikämittauksessa rakenteisiin tehdään pieniä reikiä, jotka paikataan mittauksen jälkeen. Pintakosteusmittaus ei vaurioita rakenteita lainkaan.

---

Lähteet

• Ympäristöministeriö: Rakennusten kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (2016)
• RT 14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus
• RT 05-10710 Kosteus rakennuksissa
• Sisäilmayhdistys ry: Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus

---