Salaojapumppaamo – milloin tarvitaan ja miten huolletaan?

Salaojapumppaamoa tarvitaan, kun salaojiin kertyvää vettä ei saada johdettua painovoimaisesti purkupaikkaan, esimerkiksi koska salaojat ovat syvemmällä kuin kunnallinen hulevesi- tai sekaviemäri tai lähin avo-oja. Tyypillisesti tilanne koskee kellarillisia taloja, tasaisia tontteja ja alueita, joilla kunnallistekniikka on rakennettu matalalle. Tässä artikkelissa käydään läpi pumppaamon rakenne, pumput, hälytykset, varautuminen sähkökatkoihin, huolto, käyttöikä, kustannukset ja vastuunjako.

---

Milloin salaojapumppaamo tarvitaan?

Salaojajärjestelmän perusajatus on, että vesi virtaa putkissa kaltevuuden avulla kokoojakaivoon ja sieltä edelleen purkupaikkaan. Jos purkupaikka on korkeammalla kuin kokoojakaivon lähtevä putki, vesi ei pääse poistumaan omalla painollaan. Tällöin väliin tarvitaan pumppaamo, joka nostaa veden riittävän korkealle.

Tyypilliset syyt pumppaamon tarpeelle

• Kellari tai syvälle perustettu rakennus. Salaojat asennetaan alimman lattiatason alapuolelle, joten kellarillisessa talossa ne voivat olla 2–4 metrin syvyydessä. Kunnallinen viemäri on monissa tapauksissa tätä ylempänä.
• Matala kunnallistekniikka. Erityisesti kallioisilla tai tasaisilla alueilla viemärit on usein rakennettu mahdollisimman matalalle louhinnan ja kaivutöiden vähentämiseksi.
• Tasainen tontti ilman laskuojaa. Jos tontilta tai sen läheltä ei löydy riittävän syvää ojaa tai muuta purkupaikkaa, painovoimainen ratkaisu ei yleensä ole mahdollinen.
• Patoutumisriski. Jos salaojat liitetään viemäriin, jonka vedenpinta voi rankkasateella nousta salaojien tason yläpuolelle, pumppaamo ja takaiskuventtiili voivat estää veden virtaamisen väärään suuntaan.

Pumppaamon tarve ratkeaa yleensä jo salaojasuunnittelussa, kun korkeusasemat mitataan ja verrataan vesihuoltolaitoksen ilmoittamaan liitoskohdan korkeuteen. Olemassa olevassa talossa tarve voi tulla esiin salaojien uusimisen yhteydessä, jos uudet putket asennetaan aiempaa syvemmälle.

Painovoimainen purku ensisijaisena vaihtoehtona

Painovoimainen purku on tyypillisesti suositeltavin ratkaisu, koska siinä ei ole liikkuvia osia eikä riippuvuutta sähköstä. Siksi suunnittelija selvittää usein ensin, voisiko vettä johtaa pidempää reittiä alempana sijaitsevaan purkupaikkaan. Jos tämä on mahdollista kohtuullisin kustannuksin, pumppaamo ei ole tarpeen. Pumppaamo on siis ratkaisu tilanteeseen, jossa luonnollista laskua ei ole saatavilla.

---

Pumppaamon rakenne

Salaojapumppaamo on käytännössä kaivo, johon salaojaputket ja mahdollisesti muut kuivatusvedet johdetaan ja josta pumppu nostaa veden paineputkea pitkin eteenpäin.

Kaivo sijoitetaan yleensä rakennuksen ulkopuolelle salaojalinjan alimpaan kohtaan. Joissakin vanhemmissa kohteissa pumppukaivo on kellarin lattiassa, mikä helpottaa huoltoa mutta tuo veden rakennuksen sisälle ja lisää vahingon riskiä vikatilanteessa. Kaivon pohjalle jätetään tyypillisesti lietetila, johon hiekka ja hienoaines laskeutuvat ennen kuin ne päätyvät pumppuun.

Paineputken reitti suunnitellaan niin, ettei se jäädy talvella. Putki asennetaan routarajan alapuolelle tai lämpöeristetään, ja joissakin kohteissa paineputken purkupäähän rakennetaan erillinen purkukaivo, josta vesi jatkaa painovoimaisesti kunnalliseen verkkoon.

---

Pumput ja niiden valinta

Salaojapumppaamoissa käytetään yleensä uppopumppuja, jotka on tarkoitettu suhteellisen puhtaalle tai lievästi kiintoainesta sisältävälle vedelle. Pumpun valintaan vaikuttavat nostokorkeus, paineputken pituus, odotettavissa oleva vesimäärä ja veden laatu.

Mitoituksen perusteet

Pumpun teho mitoitetaan niin, että se pystyy poistamaan vettä nopeammin kuin sitä kertyy myös rankkasateiden ja lumien sulamisen aikana. Mitoituksessa otetaan huomioon kokonaisnostokorkeus eli korkeusero ja putkiston kitkahäviöt. Alimitoitettu pumppu käy jatkuvasti ja kuluu nopeasti, ylimitoitettu taas käynnistyy ja pysähtyy tiheään, mikä rasittaa moottoria ja kytkimiä. Mitoitus on tyypillisesti LVI- tai salaojasuunnittelijan tehtävä.

Myös kaivon koko vaikuttaa pumpun toimintaan. Kun kaivossa on riittävästi tilavuutta käynnistys- ja pysäytyspinnan välillä, pumppu käy harvemmin mutta pidempiä jaksoja, mikä on moottorin kannalta edullisempaa. Liian pieneen kaivoon asennettu tehokas pumppu voi tyhjentää kaivon muutamassa sekunnissa ja käynnistyä kymmeniä kertoja tunnissa.

Veden laatu

Salaojavesi sisältää usein hienoainesta, ja joillakin alueilla myös rautaa, joka saostuu hapen kanssa ruosteenruskeaksi lietteeksi. Rautasaostumat voivat tukkia pumpun juoksupyörän, uimurin ja takaiskuventtiilin. Tällaisissa kohteissa pumppu valitaan usein kiintoainesta sietäväksi malliksi ja huoltoväliä tihennetään. Rautaongelma näkyy tyypillisesti punertavana kerroksena kaivon seinissä ja pohjalla.

Yksi vai kaksi pumppua

Pienissä omakotitalokohteissa yksi pumppu on yleinen ratkaisu. Kellarillisissa taloissa ja taloyhtiöissä käytetään usein kahta pumppua, jotka vuorottelevat. Vuorottelu tasaa kulumista, ja jos toinen pumppu vikaantuu, toinen jatkaa toimintaa. Kahden pumpun ratkaisussa kaivo on hieman suurempi ja ohjauskeskus monimutkaisempi, mutta toimintavarmuus on selvästi parempi.

---

Hälytykset ja varautuminen sähkökatkoihin

Pumppaamon heikkous on riippuvuus sähköstä ja mekaanisista osista. Jos pumppu pysähtyy, vedenpinta kaivossa ja salaojissa nousee. Lyhyt katko ei yleensä aiheuta ongelmia, mutta pitkittynyt häiriö rankkasateen tai kevään sulamisvesien aikaan voi nostaa vettä perustusten tasolle ja kellarin lattiaan.

Hälytysjärjestelmät

Hälytin on monissa tapauksissa pumppaamon tärkein lisävaruste. Yleisiä vaihtoehtoja ovat:

• Paikallinen hälytin eli merkkivalo tai äänimerkki, joka toimii silloin, kun joku on kotona.
• Tekstiviesti- tai sovellushälytys, joka ilmoittaa korkeasta vedenpinnasta, pumpun viasta tai sähkökatkosta myös poissaolon aikana.
• Kiinteistöautomaatioon liitetty hälytys, joka on yleinen taloyhtiöissä ja välittää tiedon huoltoyhtiölle.

Hälyttimen oma virransyöttö kannattaa varmistaa akulla, jotta se ilmoittaa myös sähkökatkosta.

Varavoima

Sähkökatkoihin voidaan varautua usealla tavalla. Akkuvarmennettu ohjaus tai akkukäyttöinen varapumppu kattaa tyypillisesti lyhyet katkot. Pidempiin katkoihin soveltuu siirrettävä aggregaatti, joka liitetään pumppaamoon tätä varten asennetun liitännän kautta. Aggregaatin liittäminen kiinteistön sähköjärjestelmään on sähkötyö, jonka tekee pätevä sähköasentaja. Tukes ohjeistaa, että varavoimakoneen kytkennässä on estettävä sähkön syöttyminen takaisin verkkoon.

Varautumisen tarve riippuu kohteesta. Jos kellarissa on asuintiloja tai arvokasta omaisuutta ja pohjavesi on korkealla, kattava varajärjestelmä on usein perusteltu. Kuivalla hiekkamaalla sijaitsevassa talossa pelkkä hälytin voi riittää.

Varautumista arvioitaessa kannattaa miettiä, kuinka nopeasti vesi kaivossa nousee sateisena aikana. Jos pumppu käy normaalisti vain muutaman kerran vuorokaudessa, kaivolla on puskurikapasiteettia useiksi tunneiksi. Jos pumppu käy keväällä jatkuvasti, jo lyhyt katko voi riittää nostamaan veden salaojiin asti. Tätä tietoa saa seuraamalla pumpun käyntiä eri vuodenaikoina esimerkiksi käyntiaikalaskurin avulla.

---

Huolto ja käyttöikä

Salaojapumppaamo vaatii säännöllistä huoltoa. Huollon laiminlyönti on yleinen syy yllättäviin vikoihin, koska pumppu toimii näkymättömissä eikä sen kunnon heikkenemistä huomaa ennen kuin jokin jo pettää.

Keväällä ennen lumien sulamista on hyvä hetki koekäyttää pumppu nostamalla uimuria tai lisäämällä kaivoon vettä. Samalla voi tarkistaa, että vesi todella poistuu paineputkea pitkin eikä valu takaisin. Syksyllä ennen pakkasia kannattaa varmistaa, ettei paineputkessa tai purkupäässä ole jäätymisriskiä.

Käyttöikä

Pumpun tyypillinen käyttöikä on noin 10–15 vuotta, mutta se vaihtelee käyttömäärän ja veden laadun mukaan. Rautapitoinen tai paljon hienoainesta sisältävä vesi kuluttaa pumppua nopeammin. Muovinen pumppukaivo kestää yleensä 40–50 vuotta, ja paineputkisto on huolletun salaojajärjestelmän tavoin pitkäikäinen. Uimurikytkimet, venttiilit ja ohjauskeskuksen komponentit vaihdetaan usein pumpun vaihdon yhteydessä.

Merkkejä pumpun ikääntymisestä ovat esimerkiksi aiempaa pidemmät käyntiajat, tavallisesta poikkeavat äänet, tiheät käynnistykset ja laukeavat sulakkeet tai vikavirtasuojat.

---

Kustannukset

Alla olevat hinnat ovat suuntaa antavia ja sisältävät arvonlisäveron 25,5 %. Todelliset kustannukset vaihtelevat kohteen, syvyyden, maaperän ja alueen hintatason mukaan.

Pumppaamon sähkönkulutus on yleensä vähäinen, koska pumppu käy vain lyhyitä jaksoja. Kustannusten suurin osa syntyy asennuksesta ja kaivutöistä, joten pumppaamo kannattaa usein toteuttaa salaojien uusimisen yhteydessä. Pumpun vaihtoon ja huoltoon voi olla mahdollista saada kotitalousvähennystä työn osuudesta Verohallinnon ehtojen mukaisesti.

---

Vastuu: kiinteistö vai vesihuoltolaitos?

Vesihuoltolain mukaan kiinteistön omistaja vastaa kiinteistön vesihuoltolaitteistosta, johon kuuluvat myös tontilla sijaitsevat salaojat ja niiden pumppaamo. Vesihuoltolaitoksen vastuu alkaa tyypillisesti liitoskohdasta, joka on sovittu liittymissopimuksessa. Pumppaamon hankinta, sähkö, huolto ja uusiminen kuuluvat siis kiinteistölle.

On hyvä huomioida, että vesihuoltolaitoksen toimitusehdoissa määritellään yleensä patoutuskorkeus. Sen alapuolella olevat kiinteistön laitteet on suojattava patoutumista vastaan esimerkiksi pumppaamolla tai takaiskuventtiilillä. Jos suojaus puuttuu, vastuu patoutumisesta aiheutuneista vahingoista voi jäädä kiinteistölle. Toimitusehdoista selviää myös, saako salaojavesiä johtaa laitoksen hulevesiviemäriin ja millä ehdoilla. Jätevesiviemäriin johtaminen ei yleensä ole sallittua.

Asunto-osakeyhtiössä pumppaamo kuuluu tyypillisesti yhtiön kunnossapitovastuulle, ja sen huolto merkitään kiinteistön huoltokirjaan. Omakotitalossa vastuu on omistajalla, ja pumppaamon huoltohistoria on hyödyllinen tieto myös asuntokaupassa.

---

Yhteenveto

Salaojapumppaamo on ratkaisu tilanteisiin, joissa salaojavesiä ei voida johtaa painovoimaisesti pois. Tavallisimmin sitä tarvitaan kellarillisissa taloissa ja alueilla, joilla kunnallistekniikka on matalalla.

Keskeiset huomiot:

• Painovoimainen purku on ensisijainen vaihtoehto, pumppaamo tarvitaan kun sitä ei ole saatavilla
• Pumpun mitoitus perustuu nostokorkeuteen ja vesimäärään
• Hälytin ja varautuminen sähkökatkoihin vähentävät vesivahingon riskiä
• Pumpun käyttöikä on tyypillisesti 10–15 vuotta, kaivon selvästi pidempi
• Pumppaamo kuuluu kiinteistön vastuulle, laitoksen vastuu alkaa liitoskohdasta

---

Usein kysytyt kysymykset

Tarvitaanko salaojapumppaamo jokaisessa kellarillisessa talossa? Ei välttämättä. Pumppaamoa tarvitaan, jos purkupaikka on salaojien tasoa korkeammalla. Rinnetontilla tai alueella, jossa kunnallinen viemäri on syvällä, vesi voi usein laskea painovoimaisesti.

Mitä tapahtuu, jos salaojapumppu hajoaa? Vesi alkaa kertyä pumppukaivoon ja salaojiin. Lyhyt häiriö ei yleensä aiheuta vahinkoa, mutta pitkittyessään vesi voi nousta perustusten tasolle ja kellarin lattiaan. Hälytin auttaa havaitsemaan vian ajoissa.

Kuinka usein salaojapumppu uusitaan? Pumpun käyttöikä on tyypillisesti noin 10–15 vuotta. Käyttömäärä, veden laatu ja huolto vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka kauan pumppu kestää.

Vastaako vesihuoltolaitos salaojapumppaamosta? Tyypillisesti ei. Tontilla sijaitseva pumppaamo on osa kiinteistön vesihuoltolaitteistoa, ja laitoksen vastuu alkaa liitoskohdasta. Tarkemmat ehdot löytyvät liittymissopimuksesta ja laitoksen toimitusehdoista.

Lue myös

• Salaojat kellarillisessa talossa
• Salaojien kustannukset
• Salaojien ja sadevesijärjestelmien huolto
• Salaojien suunnittelu
• Miten tunnistan salaojien ongelman?

Lähteet

• Finlex – Vesihuoltolaki
• Rakennustietosäätiö – Salaojituksen ja pihan kuivatuksen ohjeet
• Ympäristöministeriö – Rakentamismääräyskokoelma
• Tukes – Sähköturvallisuus ja varavoima
• Kiinteistöliitto – Kiinteistön huolto ja kunnossapito